ei tämä tee enää kauhean hyvää omalle mielenterveydelle. aina kun jotain kamalaa ja pahaa tapahtuu, alan käydä läpi omaa kokemusta. jotenkin siinä vain aina niin "samaistuu" (jos noin voi sanoa) tilanteeseen. onko se sitten niin kauhean hyvä, kun juuri kun pystyt taas hengittämään, tulee jotain eteen mikä salpaa hengityksen uudelleen. mä olen ihan sanaton. ihan pihalla.
voimia kaikille läheisensä tai tuttavansa menettäneille! "parhaat täältä ensimmäisenä lähtee.."