IRC-Galleria

(Copy-pastella suoraan livejournalista.)

Olen vieläkin aivan käsittämättömän häkeltynyt. Areena tupaten täynnä kiljuvia ihmisiä ja yksi suhteellisen tavallinen britti, joka saa kaikki sekaisin. Pelkäsin sitä mitä siitä tulee. Että areenan penkit huutaa tyhjyyttään, ja että tuo brittimies vain heiluu lavalla kitaroineen laulellen hempeitä lyriikoitaan. Luojan kiitos toisin kävi! Äkkiseltään en nähnyt YHTÄKÄÄN tyhjää penkkiä. En yhtäkään surkeeta naamaa tai pettynyttä ilmettä. Kaikki vaan hymyili ja nautti. Sitä en vaan voi vieläkään käsittää miten mies, joka laulaa suunnilleen pelkkiä balladeja, voi saada yksin pystyyn sellaisen shown! Kaikki oli totaalisen out of mind! Huh.

Siiri Nordin lämppärinä ei lämmittänyt. Sydämeni osuman sai oli ainut kunniallinen veto. Kaikki vain odotti ystävänpäivänillan oikeaa tähtiesiintyjää tuomaan rakkautta sydämiin, lämpöä mieliin ja helpotusta kaipaukseen. Yhdeksän jälkeen sali pimeni, ja pimeyden täytti kiljuvat äänet. Kesti hetken ennen kuin tajusin missä James hyppi. Mister James Hillier Blount aivan ilmielävänä! Mies ja kitara, oon aina ollut heikkona siihen yhdistelmään. :D Alkushokkia pahensi vielä aivan puun takaa tullut uusi biisi, Breathe. Parin biisin jälkeen aloin jo rentoutua ja vain nautin täysillä joka hetkestä. Jamesin ääni livenä oli vain jotakin korvia hivelevää, vielä parempaa kuin levyllä! Hrr, paljon kylmiä väreitä. Ja vaikka biisit olikin lähinnä ihanaa hempeilyä, oli välispiikit puolestaan jotain aivan muuta! "I want you to take your clothes off tonight!" Haha, loistoveikko!

Aika meni todella nopeasti, kuten aina. Hetken James oli lavalla, yhtäkkiä se jo hyppi sieltä aidan yli permannolle, keskelle ihmisiä ja kirmasi niiden läpi! Se juoksi salin toiseen päähän fanien huutojen ympäröimänä ja pussasi jotain miestä otsalle siellä. :D Sitten se juoksi takaisin ja yhtäkkiä se olikin soittamassa pianoa keskellä ihmispaljoutta! Sitä hetkeä hienompaa olisi ollut vain se, että olisi itse ollut siellä permannolla vain muutaman metrin päässä pianoa soittavasta Jamesista. Bändi jatkoi soittamista lavalla, eikä kukaan välittänyt niistä tippaakaan, koska James itse oli todellakin keskellä yleisöä. Huh, hienoa. Upeaa. Loistavaa.

Toisen mahtavan uutuuden, 'Cause I Love You'n ja sen käsittämättömän yleisö-juoksu-tempauksen jälkeen ihanan hempeä Goodbye My Lover ja nyyhkivä Iiris. Koko sali oli ensin aivan pimeä, paitsi spottivalot suunnattuna pianoon ja Jamesiin. Pikkuhiljaa pimeydessä alkoi tuikkia kännykkä- ja sytkäritähtiä, jotka loisti pimeydessä. Tuhannet pienet valot tuikkimassa siellä, oli ihan uskomattoman hienoa. Se oli ehkä paras hetki pitkiin aikoihin. Kaikki ne tuhannet erilaiset ihmiset yhdessä siellä. Kuuntelemassa hiirenhiljaa, yhtyen jokainen lopulta lauluun. Ah, mahtavaa.

Monien upeiden ja ikimuistoisten hetkien jälkeen konsertti päättyi. Sitä ennen kuitenkin lähes jokainen ihminen nousi pystyyn taputtamaan ja hurraamaan, tanssimaan ja laulamaan kaikki yhdessä. 1973 oli upea lopetusbiisi paperisateessa ja valojen tuikkeessa. Kaikki sai varmasti upean mielen ja ihanat muistot siitä illasta. Odotin siitä hyvää, mutta sitä se ei ollut. Se oli jotain paljon enemmän. Jos sitä jotenkin yrittäisi kuvailla, se voisi olla jotakin hieman tähän suuntaan: jumalallisen taivaallista. Mutta sanathan ei koskaan riitä. Tässä tapauksessa ei edes kuvat. Muistot ehkä. Ah ja voi. Iiris niiiiin rakastui taas. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Vielä uudestaan! Huh. <3

***

(Setti ehkä jotenkin tähän suuntaan.)

/ Breathe /
/ Billy /
/ High /
/ I Really Want You /
/ Carry You Home /
/ No Bravery /
/ Shine On /
/ 'Cause I Love You /
/ I'll Take Everything /
/ Goodbye My Lover /
/ Turn Me On /
/ You're Beautiful /
/ Wisemen /
/ So Long, Jimmy /

/ One Of The Brightest Stars /
/ Same Mistake /
/ 1973 /