olleet
täällä jollekulle
erityisen
läheisiä, menevät
kuoltuaan
Sateenkaarisillalle.
Siellä
on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja
kukkuloita, joilla ne
voivat
juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja
auringonpaistetta on yllin
kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä
ja
mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat
olleet sairaita ja
vanhoja,
saavat takaisin
terveytensä
ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja
vammautuneet parantuvat ja
tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne
ovat muistoissamme ja
unelmissamme menneistä
päivistä ja ajoista.
Eläimet
ovat onnellisia ja
tyytyväisiä. On vain yksi
pieni asia: kukin niistä
kaipaa jotakuta hyvin
rakasta, joka niiden
täytyi
jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat
ja
leikkivät yhdessä, mutta
tulee päivä, jona yksi
yhtäkkiä pysähtyy
katsomaan
kaukaisuuteen. Sen
kirkkaat
silmät ovat jännittyneen
tarkkaavaiset; sen innokas
ruumis värisee. Yhtäkkiä
se
alkaa juosta pois ryhmän
luota lentäen yhä
nopeammin
yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja
kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte, te
pysyttelette yhdessä
riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä
koskaan enää eroa. Iloiset
suudelmat satavat
kasvoillesi, kätesi
hyväilevät taas rakasta
päätä ja katsot vielä
kerran
lemmikkisi luottavaisiin
silmiin, jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa
sydämestäsi.
Sitten te ylitätte
Sateenkaarisillan
yhdessä...