Ethän mene mihinkään, siis lähde luotain ikinä?
Ku meidän piti muuttuu, mutta katsos miten kävikään?
Sä sanoit ettet koskaan jätä, ei mun tarttis pelätä
Ja täällä ei oo toista naista turha edes miettiä
Sä kyyneleeni kuivasit, mul jäi nii hento fiilis
Mut silti sanoit ettet tunne enää niinku ennen tunsit
Mikää ei oo muuttunu mut kai jo ollaa puuduttu
Ku riidat menee oman pään mukaan ja taas on suututtu
Mä sanoin et ois aika putsaa pöytä jättämättä jälkeekää
Mut aina siitä jälki jää, jos rakkaimpas sut hylkää..
Mä sinuun luotin sinuun, turvasin ja hetken olit suojani
Mut sit sä sanoit ettet tiedä oonko rakkaasi
Mut välil liikaa rakastaa.. ja välil liikaa vihaa
Oon sortunu taas antaa mun rakkautta täysin turhaan
En luottaa en voi mä poikiin näihin, kun mun ainut rakkauteni
naamalleni sylkäsi ja kylmästi mut hylkäsi