ilpon loistopäivä:
Herään aamulla ja tajuan: en voi liikkua.. ou faaaak! Alaselkä niin jumissa ettei taivu. Ei pää, ei kädet, ei jalat, eikä kyllä mikään muukaan liiku.. Noh! hetken aikaa ketkuteltua pääsen kontalleni ja siitä pikkuhiljaa seisomaan(tämäkin toistui muutaman kerran ennenkuin pysyin pystyssä). Hilaan kinkkuni alakertaan ja soitan töihin että oli miten oli, mutta näin on! Menen roikkumaan portaisiin, koska joku sanoi sen auttavan. Auttoikin sen verran että taivuin ottamaan sukat pois jalasta, jotka oli ollut mulla jo edellisen päivän (selkä siis oli jo illalla kipee). Näin päivä kului suurissa tuskissa ja hampaita kiristellen, nukkuen ja televisiota katsellen. Epätoivo. Huuto itku. Ryhdistäytyminen! Ajattelinpa sitten mennä alakertaan keittämään itselleni kahvit, että edes vähän piristyisin. Villasukat + liukkaat portaat.... Eli illan huipennus: toka vikalla askelmalla vedin lipat -> kyljelleni portaisiin -> silmäkulma auki -> oi sitä tuskaa ja helvettiä.. -> suunnaton pääkipu -> pääkipu??! niin eli tulin niin taidokkaasti alas et rusautin selkäni kai takaisin kondikseen... Nyt on siis selkä kivun sijasta pää auki ja paljon parempi mieli ^^