IRC-Galleria

Tähänkö pisteeseen sitä tultiin ,että vaihdan työssäoppimispaikkaa toisella viikolla. Minä , joka on rauhallinen, postiiviinen ja ei mikään luovuttaja, jolla vuosi mennyt muuten hyvin. En ois koskaan kuvitellu et tällanen tilanne tulee mulle vastaan. Ei ois varmaan kukaan muukaan voinut ajatella. Jos ei henkisesti vaan kestä paikkaa niin ei se nyt sitä tarkoita,että on jotain mielenterveysongelmia tai muuten voin henkisesti hyvin pahoin. No minäpä sitten menen viikoksi muualle ja katson miten siellä oikein sujuu työt. Tää vuos on muutenkin ollu vähän sellasta itsensä etsimistä ja jos mulle vielä sanotaan et se ei oo sun juttus mistä juuri haaveilet niin ei se tunnu hyvälle. Siinä tulee ajatuksii et oonko mä nyt sit taaskaan oikealla alalla. vai pitäiskö mun sit kokeilla vielä kerran pääsenkö sinne alalle mistä lapsena haaveilin. Enkä varmaan täs viimeisen melkeen neljän vuoden aikana mitään muuta tehnytkään kun etsinyt sitä oikeaa alaa ja miettinyt mikä ammatti tekis mut onnelliseksi ja missä viihtyisin hyvin. Jos vaihtaisin alaa niin kaikkihan miettis että joo sullahan on menny sit vuos hukkaan. Mä en nää sitä asiaa niin vaan päinvastain. Tää vuos on opettanut mulle hirveän paljon asioita ja musta on tullut vahvempi ihminen sitä kautta. Ihan hirveetä tällanen tulevaisuuden ja ammatin miettiminen. Voi kumpa se olisikin niin yksinkertaista. No eiköhän mulle tässä muutaman viikon aikana ala selvitä asioita mitä haluan ja mitä en.