IRC-Galleria

Huomenna on viimenen työpäivä Raisiossa ja tuntuu tosi oudolta. Vaikka oon jotain viikon ollu siellä niin ei tunnu yhtään siltä. Aika menee niin hurjan nopeesti. En malta sitä et voin kaikille kertoo mitä kaikkea mulle oikein on tässä ehtinyt tapahtua. On ollut aika tapahtumanrikas viikko takanapäin. Postiivisesti vaan eteenpäin,vaikka fyysinen kuntoni ei ole tällä hetkellä parasta luokkaa.

Tänään on ollut havaittavissa kaikki kesän ihanat merkit lämmin ilma, perhosia lenteli taivaalla, ihmiset olivat pukeutuneet kesäisiin asusteisiin ja söivät jäätelöä. Kun lähdin keskustaan päin mittari näytti päälle 20 astet ja kun tulin takas se oli 27,4 astetta. Siis ihan järjetöntä. Yhtäkkii vaan tulee joku hirmu lämmin sää, mut se on positiivisesti iloinen asia. Eikun aurinkorasvat vaan kehiin ja kesävaatteet päälle. No niinhän mä teinkin. Vaikka tuolla onkin ihana ilma niin sinne kyllä tukehtuu kuumuuteen. Paras vain viihtyä kotona loppupäivä ja ihastella ikkunasta ihanaa ilmaa =)

Tähänkö pisteeseen sitä tultiin ,että vaihdan työssäoppimispaikkaa toisella viikolla. Minä , joka on rauhallinen, postiiviinen ja ei mikään luovuttaja, jolla vuosi mennyt muuten hyvin. En ois koskaan kuvitellu et tällanen tilanne tulee mulle vastaan. Ei ois varmaan kukaan muukaan voinut ajatella. Jos ei henkisesti vaan kestä paikkaa niin ei se nyt sitä tarkoita,että on jotain mielenterveysongelmia tai muuten voin henkisesti hyvin pahoin. No minäpä sitten menen viikoksi muualle ja katson miten siellä oikein sujuu työt. Tää vuos on muutenkin ollu vähän sellasta itsensä etsimistä ja jos mulle vielä sanotaan et se ei oo sun juttus mistä juuri haaveilet niin ei se tunnu hyvälle. Siinä tulee ajatuksii et oonko mä nyt sit taaskaan oikealla alalla. vai pitäiskö mun sit kokeilla vielä kerran pääsenkö sinne alalle mistä lapsena haaveilin. Enkä varmaan täs viimeisen melkeen neljän vuoden aikana mitään muuta tehnytkään kun etsinyt sitä oikeaa alaa ja miettinyt mikä ammatti tekis mut onnelliseksi ja missä viihtyisin hyvin. Jos vaihtaisin alaa niin kaikkihan miettis että joo sullahan on menny sit vuos hukkaan. Mä en nää sitä asiaa niin vaan päinvastain. Tää vuos on opettanut mulle hirveän paljon asioita ja musta on tullut vahvempi ihminen sitä kautta. Ihan hirveetä tällanen tulevaisuuden ja ammatin miettiminen. Voi kumpa se olisikin niin yksinkertaista. No eiköhän mulle tässä muutaman viikon aikana ala selvitä asioita mitä haluan ja mitä en.

Nyt sitten tuli äsken varattua kampaamosta aika hiustenleikkuuta varten. Kauan oon jo jotain hyvää kampaamoo etsiny mis ois jopa kohtuulliset hinnat. No toivottavasti toi on ihan jees kampaamo. En malta millään odottaa ens viikon perjantaita. Pitää varmaan joku jännä hiustyyli hankkii, ihanaa. Pääseepä ainakin rentoutumaan hetkeksi ja hemmotella hiukan itseään. Kun on tässä paljon joutunut ahkeroimaan niin täytyy sitä jollain itseään palkita.

Tällanen oli kakku sillon kun se oli ehjässä kunnossa, kunnes tämä nyt 16-vuotias veljeni söi puolet kakusta kuin jokin hevonen. No nyt voin vaan ihailla kuinka hienon näköinen se oli.

Mä en kestä enää! onko se sitten oikein, että musta otetaan jatkuvasti verta ja tää on niin turhauttavaan . Eikö siihen oo minkäänlaisia rajoituksia kuinka paljon saa verta ottaa. Eilen otettiin verta ja kahden viikon päästä uudestaan. Mä oon varmaan vaan nille joku ihmeen koekaniini, jota saa rääkätä miten paljon haluaa. Joku raja tässäkin täytyy olla jos neljän kuukauden sisäl otetaan kolmesti verta. Ois ehkä jo ensimmäisestä kerrasta voinut uskoa et mun heboglobiini ja verenpainen on mitä on . Tuskinpa se siitä muuksi tässä yhtään muuttuu. Se on kuitenkin aivan turha luulo et alan heti syömään jotain veri, maksa tai munuaisruokia.

Onpas ollut erittäin hieno päivä kun on aurinkokin upeasti paistanut koko päivän aikan. Aivan ihanaa. Tällasia säitä ollaan jo odoteltukin. ^_^ Nyt sai autokin uutta ilmettä. Kun se sai kesärenkaat alleen ja sen lisäksi pääsin eroon vanhoista autonistuinsuojista ja sain uudet tilalle. Meni hermot niihin entisiin kun niistä lähti jotain ihmeen sinistä lankaa koko ajan ja olivat muuten aivan kauheet. No nyt kelpaa autolla ajella kun se näyttää sisäpuolelta paljon paremmalta.

Onneksi lumet alkoivat sulaa kuten myös ärsyttävät jäät niin autokin pääsi liikkeelle. Sit tulin ihan hulluksi ja huusin kuin mikäkin sekopäinen siellä autossa. Joku innokas energia iski muhun. Sit pääsin pitkästä aikaa baariinkin ja oli kyllä todella hauskaa. Samalla tuli rikottua tämä kolme kuukautta kestävä kirous. No kiroukset on tehty rikottaviksi. Kuului vaan kuinka laseja tippui joka puolella vähän väliä ja muusiikki ei aina ollut sitä parasta mahdollista. Kuitenkin oli aika tapahtumarikas baarireissu kuten joka ikinen kerta. Ainakin sai tanssia ja pitää hauskaa. Vieläkin nauran kaikille hulluille tapahtumille. Onneks ääni on vähän normaalimpi kuin aamulla, koska sillon se oli vähän käheempi kaikesta huutamisesta. Voi jestas sitä automatkaakin. Hyvä et enää pystyy kirjottamaan. Oli myös kahden vaiheilla Salossa ajonko Perniöön vai Turkuun. " Entten tentten teelika mentten, hissun kissun vaapula vissun, eelin keelin plot, viipula vaapula vot..." No lähdin sitten Turun suuntaan ja tunissa sinne ajoinkin. Kuitenkin ens viikolla taas ajan Perniöön kun pitää viedä lahjoja ja tehdä kakku veljelle. No täytyypä sitä taas ylös kirjata mitä oikein tapahtui . Saa vaan nähdä mitä kaikkea seuraavalla kerralla tulee oikein tapahtumaan. ^_^

Tänään soitin tosi tärkeen puhelun. Kun piti työssäoppimispaikka löytää ja mulle oli ehdotettu tiettyä paikkaa Naantalista. Heti ennen yhtä olin soittamassa ja aivan paniikissa. Kun kännykkäkin oli kateissa. Mä hölmö en huomannut ,että tuolla laukun ja kaikkien mahdollisten kansioiden, kirjojen alla se oli. Sitten kun löysin sen saamarin kännykän niin yritin kasata itseni. Jännitti soittaa ihan edellisten vuosien huonojen kokemusten perusteella. Sit yritin tosi fiksusti selittää kuka oon ja miltä alalta . Sitten sain kuulla myöntävän vastauksen ja huomenna pääsen viemään esisopimuksen täytettäväksi. Olin tosi iloinen, innoissani ja kädet vain tärisi. Teki mieli ihan hyppiä onnesta. Nyt on työssäoppimispaikka hankittu eikä tarvitse sitä stressailla. Ihan tajutonta miten nopeesti tää ensimmäinen vuosi on mennyt. Kohta huhtikuu, jolloin toivottavasti lumet sekä jäät sulavat pois. Sitten tulee jo toukokuu ja pääsee työharjotteluun kolmeksi viikoksi. Sen jälkeen vuos tällä alalla ohi menny ja kesä tulee, joka sais olla lämmin. Siis ihan tajutonta. Ei pysty käsittää, et on tosi vähän kouluu jäljellä tänä keväänä.