IRC-Galleria

Tänään tuli super ihanan pyöräni ja siitä olin tosi onnellinen, mutta sitten alkoi se tosi mälsä kasaaminen :/ Kuitenkin mistään muualta tuskin oisin tällaista saanut. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes viimeisenä vuoroon tuli etupyörä, jonka laitto on vieläkin kesken. Siis kuka helvetti nää työkalut on keksinyt eihän näissä oo päätä eikä häntään. Oli pakko käydä cittaris ettii jotain järkevää millä saisin kaikki kiristettyä kunnolla. Autto paljon , mut ei tarpeeksi. Siellä ollaan varmaan mietitty jaahas joku tyhmä nainen tilaamassa laitetaanpa maailman tyhmimmät osat mukaan. Siis enhän mä tota hiton rengasta saa noilla osilla paikoilleen. Pitää varmaan huomenna käydä ettimässä ja jos sekään ei auta niin täytyy varmaan jossain pyöräliikkees käyttää se ehkä siel sentään joku osaa sen laittaa. En mä oo koskaan mitään pyörää kasannu. Ihan hyvin se tällaselta amatööriltäkin onnistuu. Ärsyttää ihan sikana kaikki kasattavat jutut muutenkin. Ne ei todellakaan ole mun juttujani. Viimeks kasasin ehkä jotain viis vuotta sitten yhden lipaston vai mikä olikaan ja sekin oli aivan tuskallista. Voinhan olla kuitenkin ylpeä itsestäni ,että tän polkupyöränkin kanssa pääsin jopa näin pitkälle. No ne muut olikin ihan helppoja osia. Nyt tekis niin mieli huutaa jollekin tai kiduttaa itseään juoksemalla joku pitkä lenkki.

Voi,että uimaranoilla oleskelu on hasukaa kun tuollaisia ihanuuksia siellä välillä saattaa nähdä. Aivan ihanan söpö näky <3 no kyllähän siellä viihtyy ihan muutenkin varsinkin jos on kaunis ihana sää .

Elte

Ällästä tuli Ämmä

No niin eli eilen illalla musta tuli sitten blondi ja kiitos kuuluu vaan ihanalle värinpoistoaineelle ja kuka väittikään,että musta ei saa blondia. Tulipahan tämä kokeiltua. En oo tän värin suurin ystävä, mutta täytyy sanoo et sopii mulle pirun hyvin. Nyt ois kiva vielä jotkut punaset raidat, mut niit en kyllä laittais itse. Siit ei tulis mitään :D Tuntuu et näytän ihan eri ihmiseltä enkä melkeen tunnista edes itseäni. Tää voi olla joillekin aika yllättävä näky. Nyt on sitten saatu kesäinen luukki ja hyvältä tuntuu ^_^

Huomenna on viimenen työpäivä Raisiossa ja tuntuu tosi oudolta. Vaikka oon jotain viikon ollu siellä niin ei tunnu yhtään siltä. Aika menee niin hurjan nopeesti. En malta sitä et voin kaikille kertoo mitä kaikkea mulle oikein on tässä ehtinyt tapahtua. On ollut aika tapahtumanrikas viikko takanapäin. Postiivisesti vaan eteenpäin,vaikka fyysinen kuntoni ei ole tällä hetkellä parasta luokkaa.

Tänään on ollut havaittavissa kaikki kesän ihanat merkit lämmin ilma, perhosia lenteli taivaalla, ihmiset olivat pukeutuneet kesäisiin asusteisiin ja söivät jäätelöä. Kun lähdin keskustaan päin mittari näytti päälle 20 astet ja kun tulin takas se oli 27,4 astetta. Siis ihan järjetöntä. Yhtäkkii vaan tulee joku hirmu lämmin sää, mut se on positiivisesti iloinen asia. Eikun aurinkorasvat vaan kehiin ja kesävaatteet päälle. No niinhän mä teinkin. Vaikka tuolla onkin ihana ilma niin sinne kyllä tukehtuu kuumuuteen. Paras vain viihtyä kotona loppupäivä ja ihastella ikkunasta ihanaa ilmaa =)

Tähänkö pisteeseen sitä tultiin ,että vaihdan työssäoppimispaikkaa toisella viikolla. Minä , joka on rauhallinen, postiiviinen ja ei mikään luovuttaja, jolla vuosi mennyt muuten hyvin. En ois koskaan kuvitellu et tällanen tilanne tulee mulle vastaan. Ei ois varmaan kukaan muukaan voinut ajatella. Jos ei henkisesti vaan kestä paikkaa niin ei se nyt sitä tarkoita,että on jotain mielenterveysongelmia tai muuten voin henkisesti hyvin pahoin. No minäpä sitten menen viikoksi muualle ja katson miten siellä oikein sujuu työt. Tää vuos on muutenkin ollu vähän sellasta itsensä etsimistä ja jos mulle vielä sanotaan et se ei oo sun juttus mistä juuri haaveilet niin ei se tunnu hyvälle. Siinä tulee ajatuksii et oonko mä nyt sit taaskaan oikealla alalla. vai pitäiskö mun sit kokeilla vielä kerran pääsenkö sinne alalle mistä lapsena haaveilin. Enkä varmaan täs viimeisen melkeen neljän vuoden aikana mitään muuta tehnytkään kun etsinyt sitä oikeaa alaa ja miettinyt mikä ammatti tekis mut onnelliseksi ja missä viihtyisin hyvin. Jos vaihtaisin alaa niin kaikkihan miettis että joo sullahan on menny sit vuos hukkaan. Mä en nää sitä asiaa niin vaan päinvastain. Tää vuos on opettanut mulle hirveän paljon asioita ja musta on tullut vahvempi ihminen sitä kautta. Ihan hirveetä tällanen tulevaisuuden ja ammatin miettiminen. Voi kumpa se olisikin niin yksinkertaista. No eiköhän mulle tässä muutaman viikon aikana ala selvitä asioita mitä haluan ja mitä en.

Nyt sitten tuli äsken varattua kampaamosta aika hiustenleikkuuta varten. Kauan oon jo jotain hyvää kampaamoo etsiny mis ois jopa kohtuulliset hinnat. No toivottavasti toi on ihan jees kampaamo. En malta millään odottaa ens viikon perjantaita. Pitää varmaan joku jännä hiustyyli hankkii, ihanaa. Pääseepä ainakin rentoutumaan hetkeksi ja hemmotella hiukan itseään. Kun on tässä paljon joutunut ahkeroimaan niin täytyy sitä jollain itseään palkita.

Tällanen oli kakku sillon kun se oli ehjässä kunnossa, kunnes tämä nyt 16-vuotias veljeni söi puolet kakusta kuin jokin hevonen. No nyt voin vaan ihailla kuinka hienon näköinen se oli.