IRC-Galleria

Maa oli märkä ja tumma
Ja taivas kuin sokerilientä,
Mun suussa maistui kardemumma ja kahvi.
Käveltiin pellon viertä,
Kun mentiin seuraamaan auringonpimennystä
Aamulla varhain kun suu on kuiva ja iho höyryää.


Ja silloin painauduin sinuun, niinkuin auringon syleilyyn ui kuu.
Ja sä kuiskasit: vielä meidän avulla maailma pelastuu.
Ja jos en muuta niin sen tiedän, et sinä hetkenä rakastin,
Kun päivä oli nuori ja ihanasti sekaisin.

Tuuli hyväili nuorta viljaa
Niin arkaa ja vaaleanvihreää.
Me seistiin aivan hiljaa,
Mä tuskin uskalsin hengittää.
Jossain kauempaa kuunneltiin radiosta
Tietoja kuusta ja miltä näyttää varhaisaamun sää.



Ja kun pimeys tuli, se tuli nopeaan,
Linnut nousi taivaalle huutamaan.
Mä meinasin itkuun purskahtaa:
Käviks tässä sittenkin näin?
Me puhuttiin:
Mitä jos me jäädään pimeään
Hervottomina hetkeen värisemään,
Jäänteiksi maailmaan jäähtyvään
Tuijottamaan ylöspäin?



Ja jos en muuta niin sen tiedän, et sinä hetkenä rakastin,
Kun päivä oli nuori ja ihanasti sekaisin.