Yö utuinen laskeutuu kaupungin ylle
ja kietoo siniseen viittaan
punatukkaisen haltiattaren
ja ketun hänen kupeellaan
ja viimeistä kierrostaan
kolistelevan raitiovaunun himmein lyhdyin
Yö saattaa kotiovelleen
kaksi juhlista palaavaa
onnellista, vähän sammaltavaa,
ja puiston vanhat puut sitä kuuntelee.
Olen pimeä, suloinen unohdus.
Tyhjyyden täyttää vain rakkaus,
rakkaus.
Kuuntele hiljaisuutta yön.