IRC-Galleria

kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita .
ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä .
suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
mutta totuus on , että kun sanomme tämän ,
sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista?
entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ?
entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä ?
muistatko kun naurettiin yhdessä ?
kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään ?
kun olimme erottamattomat ?
lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä
kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja <3