Mitä haluisin sanoo, ei riitä rohkeus kertomaan
ne on niitä silmäkulman kosteuspelkoja
mä oon tyttö joka ei osaa puhuu asioistaan
ja siks biiseiks kirjottaa surutarinoitaan
kysy mun tunteist, mä kierrän ne kaukaa
ja taidan mukanani viedä ne hautaan
jos haluutki kuulla, oon sen verran arka,
et vaik ois paha olla mä kiellän sen nauramal
...oon kuullu, mua sanottu hauskaks
ja haluunki olla mut kato ku laulan
nyt, mä en päästä näin lähelle ketään tääl
vaik haluun vieree, mä välttelen etäämmäl
mul on paljon mitä saattasin paljastaa
jos mä itteeni vaan antasin rakastaa
mut niinku rapu taas sulkeutumal kuoreeni,
mä oon ite iteltäni ankarin varastaa
Saatan olla porukast se joka heittää läppää
mut syvimmät tunteensa peittää, räppää siit
ja mä tiedän, oon huono puhuu mistään
jos silmät vuotaa, pystyn päähän hupun pistää
sä sanot et se on outoo käytöstä
et joka kääntees mun pitää vetää näytöstä
ja totta puhuen sä puhut ihan totta/ kyl mä
kuulen sut hyvin, oon vaan nukkuvinaan, koska
en osaa vastaa, en ees tiiä mitä pelkään
ehkä sitä ettei kukaa tuu pitää selkää
enkä mä osaa pyytää keneltäkää aikaa
ja just siks mä aloin tekee tätä raitaa
ehkä osaisin puhuu muutenki vaan boolissa
tottunu pysyy tässä kuuntelijan roolissa
en mä oo katkera, tää on itestäni kiinni,
ehkä tulevaisuudes saadaan upeempia stooria