Joululomaa venasin ehkä vähän liikaakin -aattelin et kerkee sit lomal tehä läksyi ja kaikkii rästihommii mut en oo kyl tehny viel yhren yhtä asiaa, ja kohta alkaakin loma olla ohi. Unirytmi on loistava asia sillon, ku sitä ei tarvii vaihtaa, ja kaikki muutki löhöämisrutiinit, joihin täs on nyt kerenny tottua.. Mulla ei oo enää edes mitään ajantajua, luulin että tänään on torstai, eikä mulla ollu mitään käsitystä siitä, kuinka monta päivää viel saa löhötä. Pitäis varmaa alkaa vähitellen heräilee täält sängynpohjalt ja keräilee itteään kämpän nurkista et jaksais lähtee taas esittää kunnon kansalaista koululaitokseen.
Vois täst lähtee takasi sisäoppilaitoselämään ku siel ei tarvinnu paljon mihinkään panostaa, jos ei huvittanu. Sai vaan olla ja öllöttää.. Toisaalta mä kyl kyllästyisin siihen ja turhautuisin, mut saahan sitä nyt vähä leikkiä ajatuksilla.
Ihmisenä oleminen on niiiin iso taakka ettei meinaa kestää, ihmismieli liian moninainen ja ymmärtää liikaa. Ah, saisinpa olla vaikka kani, vaan lisääntyä ja pakoilla kettuja. Se se olis elämää, ei tarveis miettii tarpeettomuutta tai tarpeellisuutta, mielekkyyttä tai mitään muutakaan ihmiselämään liittyviä typeriä juttuja.