IRC-Galleria

Hetki menee ohi hetkessä. Valinnan jälkeen tulee ehkä uusi valinta, eikä koskaan voi tietää, kuinka paljon hetkessä tai vaikka tuhannessa hetkessä tehty ratkaisu vaikuttaa. Eikä tää elämä loppujen lopuks kestä ku hetken, koht ollaan jo vanhoi ja kuollaan, siihen se maanpäälline elämä sit loppu.
Elämä on ku silmänräpäys, ohikiitävä varjo, tai ei yhtään mitään.

Olipa kerran pienessä lammessa aivan tunnetun maailman reunalla maja, jossa eleli äitiankka ja isäankka kaikkine ankanpoikinensa. Neljäs lapsi, Rap, oli aina täynnä yllätyksiä ja tuottikin monesti vanhemmilleen suurta huolta ja päänvaivaa. Rap oli omapäinen lapsi, joka halusi ajatella omilla aivoillaan. Kun Rap oli tarpeeksi perheensä elämää hämmetänyt, hän muutti vuorten taakse kauas pois, mutta koska senkaltainen elämä ei ollut hänen arvolleen sopivaa, hän muutti takaisin synnyinseudulleen. Eräänä päivänä häntä alkoivat kyllästyttää pienen lammen pienet kuviot, ja hän halusi muuttaa vähän matkan päähän, suuren suureen järveen, jossa asui tuhansia muita ankkoja. Tadaa. Dippalidii. Siellä se sitte pärskytteli.

Joululomaa venasin ehkä vähän liikaakin -aattelin et kerkee sit lomal tehä läksyi ja kaikkii rästihommii mut en oo kyl tehny viel yhren yhtä asiaa, ja kohta alkaakin loma olla ohi. Unirytmi on loistava asia sillon, ku sitä ei tarvii vaihtaa, ja kaikki muutki löhöämisrutiinit, joihin täs on nyt kerenny tottua.. Mulla ei oo enää edes mitään ajantajua, luulin että tänään on torstai, eikä mulla ollu mitään käsitystä siitä, kuinka monta päivää viel saa löhötä. Pitäis varmaa alkaa vähitellen heräilee täält sängynpohjalt ja keräilee itteään kämpän nurkista et jaksais lähtee taas esittää kunnon kansalaista koululaitokseen.
Vois täst lähtee takasi sisäoppilaitoselämään ku siel ei tarvinnu paljon mihinkään panostaa, jos ei huvittanu. Sai vaan olla ja öllöttää.. Toisaalta mä kyl kyllästyisin siihen ja turhautuisin, mut saahan sitä nyt vähä leikkiä ajatuksilla.
Ihmisenä oleminen on niiiin iso taakka ettei meinaa kestää, ihmismieli liian moninainen ja ymmärtää liikaa. Ah, saisinpa olla vaikka kani, vaan lisääntyä ja pakoilla kettuja. Se se olis elämää, ei tarveis miettii tarpeettomuutta tai tarpeellisuutta, mielekkyyttä tai mitään muutakaan ihmiselämään liittyviä typeriä juttuja.

Oho, nyt on jo joulukuu. Kämppis on soittanu joululauluja jo syyskuusta ni niissä ei oo mitään erityistä, mulla ei oo varaa ostaa mitään joulutilpehööriä, eikä tuolla ole edes lunta ni eipä oo kovin paljon joulunodotusta tänä vuonna.

Mä oon alkanu kuunnella oopperaa. Kaikkeen sitä hurahtaaki. Kliinisen neuropsykologian lisäksi.

Mä levitän mun elämän sun silmies eteen, katso jos pystyt, teorioi jos tahdot. Kyl mä annan sulle luvan tukeutua turhiin, turvallisiin ja turhauttaviin teorioihin jos sun tekee mieli nähdä kaikessa jotain järkeä. Paha vain että Froid epäonnistui jos aikanaan, miksi psykoanalyysiä käytetään edelleen? Aletaan kaikki humanisteiksi, maailmasta tulee hyvä paikka kun vain tarpeeksi ponnistelee oman, hyvän elämänsä eteen. Tärkeintähän on luoda mainetta ja kunniaa, saada jotain merkittävää aikaan. Vai miten se nyt menikään?
Mä levitän sun elämäs sun silmies eteen, näätkö mitään samaa? Onko mun ja sun elämän välillä korrelaatiota? Mä väittäisin et ei syy-seuraus -suhdetta löydä sieltä, missä sitä ei ole, sattumaltahan sieltä saattaa jotain samaa löytyä, mutta loppujen lopuks meistä ketään ei voi lokeroida, ei tää tuu onnistuun jos sä nojaat teoriaas.
Mä levitän koko maailman sun silmies eteen, sä vilkaset sen kahella vilkasulla ja alat itkeen, onko tieto toivottavaa vai lisääkö se vaan tuskaa? Itsepähän halusit.

Ei voi löytää sitä mitä ei ole.

Täällä meitä on monenlaista tallaajaa maan päällä. (Tähän tulis niinku ritardando jos tää olis musiikkia, ja fermaatti tauon päälle niin että lukija kerkeis ajatella tota lausetta ennen ku menee seuraavaan.) Osa meistä on kopioijia, tiedäthän mitä se tarkottaa? Kopioija nielee kaiken tiedon pureksimatta, ja jos tulee iso pala, kopioija kakistelee ja oksentaa suurimman osan jo niellystä tiedosta sulkien sitten suunsa. Jotain sinne jäi, mutta eipä paljoa. Heille kaikki tieto pitää jäsentää valmiiksi etukäteen, eivätkä he osaa soveltaa jo ennen opittu koska KAPPAS VAIN (tähän tulee sitten fortea forten päälle, hyvin hämmästynyttä staccaattoa ja hetken hiljaisuus) heidän maailmansa on hauki-on-kala -maailma. Se siitä. (surullista, mollisävyistä legatoa) Minkä minä sille mahdan, että kaikki eivät vain tajua, että muiden ihmisten ajatuksia toistamalla ei saavuta omaa itseään. Kun oma itse löydetään ajattelun kautta. Mutta voi että on surullista.

Nyyh.

hupsista, meni koeviikko hhyvin. varmaan kaikki uusintaan, ja aika loppuu mut ei voi mtn.
Maa on valkonen ja jos sattuu meneen ulos yöllä, huomaa et taivas on vaaleenpunanen. Pimeenä vuodenaikana, yöllä, taivas? Kyllä. Haluutko et kerron viel miks?

Mä aattelin ruveta taiteilijhaks, tekisin runoi ja taului ja välil musiikkii, mul on kuule visuaalista lahjakkuutta kera musikaalisuuden ja verbaalisuuden. Ja kakat, musta ei kyl tuu mitään.

Mä löysin halvan kirjan, ostin sen iskälle isäinpäivälahjaks, luin sen ite, rakastuin siihen, enkä ole kyllä enää yhtään varma aionko antaa sitä sille. Oli se hiano.

Mä oon syöny epäterveellisesti, itseleivottuja brownieseja ja jotta ellalla olis kivaa. Kastelin pääni kurkkiessani parvekkeelta alas, kuviksentyö kumitettu ja uudelleen piirretty kymmenen kertaa. Lahjotin punaselle ristille euron, jospa saisin paremman kameran. Osaan jonkunlaisen jenkkiaksentin ja sammuttelen valoja, yksin ollessani en haluaisi olla yksin. Täytyy alkaa lenkkeilemään, eihän sitä koskaan tiedä jos voittaisi vaikka lotossa.
Joku järkytty mun tavasta viihdyttää itseäni mantsantunneilla, ehkä joskus iPod human tulee ja valtaa mun elämän.

Rekombinaatio, elämän suola.

O: mitä ihmettä sä ida teet?
I: lumisadetta...