IRC-Galleria

Jos ei lasketa niitä ensimmäisiä muutamia sivuja, jotka luin juna-asemalla, jotka kertoivat siitä, miten kaikki alkoi, vaikkei oikeastaan mikään alkanutkaan, niin luin kirjan yhdeltä istumalta järkyttävästä pissahädästä huolimatta. Se kertoo jotain kirjan tasosta. Kyseessä oli siis Supernaiivi, jonka ostin kirpputorilta muutamia päiviä sitten.

Se sisälsi pelkkiä hyvin yksinkertaisentapaisia lauseita, lyhyitäkin kaikenlisäksi, mutta silti niin suuria. Niin hienoja. Miksi en ole ajatellut niitä kaikkia ennen itse? En halua kertoa kirjasta oikeastaan enempää, sillä se oli lukukokemuksena varsin hieno. Positiivinen. En tosin tiedä, sopisiko se edes kaikille. Pidin päähenkilöstä, mutta toisaalta ihailin Holden Caulfieldinkin viisautta, mutta sitten sain kuulla, että hän on angstinen teini, yhteiskuntaan sopeutumaton, jonka pitäisi muuttua, että pärjäisi elämässään. En halua ehkä romuttaa käsityksiäni Supernaiivin päähenkilöstä, vaikka kirjan nimi antaisi kyllä aihetta olettaa, että häntä ei kannattaisi uskoa.

Mutta voi hurja, miten hänestä pidinkään. En ihastumistasolla, mutta taas sellaisella tasolla, että pidin hänen ajatuksistaan.
Nauroin, vedet olivat myös silmissä jossain vaiheessa, mutta en ole täysin varma, oliko se naurun vuoksi. Asia korjaantuisi pallolla. Minä taidan tarvita pallon.

Tajusin myös, että faksi olisi hirveän kiva laite, miksi en ole huomannut sitä aiemmin?

ps. http://www.t3-group.net/papado/files/products/brio%20hakka%5B1%5D_m.jpg

Huomenna teen listoja. Minä teen oikein paljon listoja. Mistä saan paperia?