Otan kännykkäni esille on pakko sulle soittaa
Pakko kuulla sun äänes ettei ikävä saa voittaa
Vaik välil oiski vaikeeta en anna sen masentaa
Sillä kaikki tulee joskus kohti sitä vaihetta
mutta mä en aio susta ikin päästää irti
Vaikka ote löystys sidon sut uudestaan muhun kiinni
Mä lupaan sulle rakas etten tuu sua ikin pettään
En jättäs sua pulaan vaikka kaikki menis mettään
Sillä joka sadussakin aina lopussa kiitos seisoo
Vaik tää juttu onkin totta satua tää ei oo
Silti välil tuntuu että oot vaan kuvitelmaa
Mutta edes mun mieli ei vois noin kaunista kuvitella