Mä en oo pahamies, mä oon hyvä,
vaik on särkyny monesti sydän.
Kuuntelen nii kuulen, oon hyväl tuulel,
ja kaikki tutut pidän ympärillä kunnes kuolen.
Elämää oppii arvostaa ku se kolhii,
suosta noustu liian, monii vuosii.
Mä en oo sinäänsä yllättyny,
kaikkeen oon koskenu mihin oon ylettyny,
ja virheist oppii et niit ei tehä toiste.