IRC-Galleria

Nää ekat kevätpäivät on jotenki jänniä.
Kävelin kaupunkiin, koska mulla ei ollu autoa ja koska oli nätti sää.
Vaara piilee siinä, että ei koskaan tiiä miten paljon pitää laittaa päälle.
Matka oli jännä. Kokoajan pohtii, että tuleekohan kuuma ku aurinkoki paistaa niin kovin.
Sit sitä vaan on omissa maailmoissa niinku aina.
Säpsähin eka yhtä Volvoa, koska olin ihan saletti, että se keväthurmiohäikäsyssä ajaa mun päälle. Heti seuraavassa katunkulmassa, joku paapa säikäytti mut tulemalla yhtä aikaa siihen kulmaan. Se pappa kyllä säpsähti enemmän ku mä. En sit jääny kattoo joutuko se kaivaa nitrot esille. Sit vaan hymyilytti.
Päätin mennä eri reittiä ku yleensä. Matkalla näin pyörätien vieressä pienen kopin, jossa luki HENRIKS KIOSK poikamaisen heiveröillä kirjaimilla. En tiedä mitä virkaa sillä oli, koska koppi oli koirankopin kokonen laitarykelmä, jossa oli pieniä hyllyjä. Omituista. Hellyyttävää.
Ja ennen kun pääsin puistoon, jonka halki oikaisin, joku karvalakki yritti taas keulia mun päälle jollain pikku koppimopollaan suojatiellä. Mikä ihme näitä kaupunkilaisia vaivaa??
Puistossa oliki sitte uus haaste. Se oli hieman kuranen. Joutu kävellä sellasta ihme kanasiksakkia. Kiertää aina sinne missä on vähiten kurasta. Siellä oli kompiny muitaki. Jokuki naikkonen jollain ihme sluibakorkkareilla. Älkää riisuko liian pian keväällä, tulee sairaaks!
Sit kaupungissa porukka oli jotenki virkistynyttä. Ihmiset juoksi! Nahkatakkihevarit oli kaivanu fillarit varastosta (tai loskakasasta, mistä noista tietää) ja ajeli tukat hulmuten. Ainut hetki vuodesta ku ne saa raitista ilmaa ihan kunnolla,mä luulen.
Niin ja sit oli vielä tää vakioilmiö: Poppipojat oli avannu auton ikkunat kevään kunniaks, jymjymtumtumlaalaa.
Ei kummempia. Aurinko vaan on niin kiva.