IRC-Galleria

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan. Niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan.
Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta. Samal haluais taas lähtöruutuun palata. Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks. Tiedän, et vaikka muistoillani ruoskisin itseni verille, vaikka yksin juoksisin sittenkin perille. Vain muistoni voi enää tuoda takas. Ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas. Vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle. Mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle. Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy. Ei ikinä voinu arvata toiseen että näin kiintyy. Ei menetä mitään vaikka täytyy eteenpäin siirtyy. Vaikka nyt oon onnistunu kai päästämään irti, tunteita sua kohtaan mä tuun aina säästämään silti. Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten. En ite kai mä koskaan odottanu, et miten paljon asioita oppii arvokkaana pitämään. Sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää. Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,oisin ollut yksin. Pääs vieläkin äänet toistaa sit, kun lähdet kulkemaan. Tiedän, et lähde pois, vaan sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa. Haluun kuulla äänesi jälleen, on hiljaista sun lähtösi jälkeen...