En kulje kävellen, vaan leijailen Oon onnellinen, kai tiedät jo sen Kanssas oon tainnu löytää tosirakkauden Joka ei lähde pois ilmaan haihtuen Onnellinen pari, joka rakastaa vain Kaks rakastavaist, kaks sydäntä vain
Sinua vielä täällä muistelen
anna anteeksi sua ymmärtänyt en
olin sielultani rikki, lapsi kohtalon
joka silloin tiennyt ei mitä rakkaus on
Muistan kuinka toisillemme luvattiin
Sua ilman kuolen tai joudun helvettiin
kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen
kaikki kaunis katoaa nyt mä tiedän sen
Miten onni korjataan,
Paremmaksi paikataan?
Päästänkö irti, kun
Oon huono jaksamaan?
Miten onni korjataan?
En yksin pysty nousemaan.
Jos jo kaikki rikki on,
Katoan vaan pois.
Se, että sä et tuu,
Jotain kylmenee, muuttuu.
Olen ilmaa vaan.
Vaikka sovitaan,
Niin sä silti teet niin kuin huvittaa.
Olen ilmaa vaan.
Mä häviän ja haihdun pois ja toivon, että mua ei ois.
Olen pelkkä autio avaruus.
Tunnen kaiken kaatuvan päälleni,
sorrun taakkani alle. Mä jaksa en,
uupunut oon. Kukaan ei ymmärrä,
vapisen, pelkään. Tuntuu kuin
matkani kesken jäis.