IRC-Galleria

Maanantai. Viikonloppuna tuli oltua Ikaalisissa. Ja ihan hauskaahan siellä olikin. Tein neljä pipoa ja niin edelleen. Ja kohta pitäisi sinne kouluun. Ei huvittaisi. Ei sitten yhtään. Voisi vain jäädä kotiin nukkumaan ja olemaan. Kuullostaisi paremmalta kuin koulu. Oon jotenkin niin väsyny, eikä jaksaisi tehdä mitään, ei lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä. Ei mitään. Kevät masennus?

Niin, kaksi päivää jo mennyt kun Mikko siellä Levillä on ollut. Tai no eilisenhän ne siellä vasta oikein oli. Kun tuo Lauantai meni siinä matkassa. Ei sitä muuten huomannut tai sisäistänyt että se poika siellä oikeasti on. Ja että takaisin tulee vasta ensi viikolla. Eilen se vasta taisi nousta tuonne ymmärrykseen asti. Ehkä mulla on sitä vähän ikävä joo. Pakko myöntää. On se vain niin mukava poika. Tajua sellaisia, että mitä olen oikein mennyt säheltämään tässä parin kuukauden aikana sen kanssa. Anteeksi nyt siis niistäkin. Kun nyt tarkemmin ajattelee, en mitään niistä tarkoittanut. Olin niin itsekeskeinen ja omahyväinen, että luulin voivani pyöritellä tätä mailmaa yksikseni. Mutta niinkuin yksi todella fiksu poika kirjoitti, että siihen todellakin tarvitaan kaksi. Tuo ajatus on pinttynyt päähäni ja pahemman kerran. Niin hullua kun se onkin, edelleen tykkään Mikosta. Enkä siitä irti osaa päästää. Tyhmästippä luulin.

Tästä viikosta toivottavasti on mukava tulossa. Tänään kaupunkiin katsomaan uusia vaatteita sinne laivalle ja torstaina sitten Lotalle. Jos nyt vaikka saunottaisiin ja oltaisiin. Täytyisi sen kanssa varmasti asioita puhua kun ei tosta äitestä mihinkään ole. Enkä sille nyt viitsi mennä ikävääni kitisemään. Lotta ymmärtää varmasti. Tiedän sen. Mutta Torstaista tulee mukava. Varmasti.