IRC-Galleria

Kuusi elämän faktaa:
1) Et voi koskettaa jokaista hammastasi kielelläsi
2) Kaikki tyhmät, luettuaan edellisen faktan, yrittävät sitä
3) Ensimmäinen fakta on vale
4) Hymyilet nyt koska olet idiootti
5) Näytät seuraavaksi tämän jollekkin toiselle idiootille
6) Naamassasi on edelleen idioottimainen virne

Seurustelun eri vaiheet: käsi kädessä, käsi siellä, se kädessä, se siellä.

Mies karkasi vankilasta, jossa oli lusinut viisitoista vuotta. Hän murtautui taloon ja etsi sieltä rahaa ja aseita, mutta löysi vain avioparin nukkumassa. Hän kiskoi miehen vuoteesta ja sitoi hänet tuoliin. Sitten hän sitoi naisen sänkyyn, suuteli häntä kaulaan ja meni vessaan.

Vankikarkurin ollessa vessassa mies sanoi vaimolleen. "Tuo mies on karannut vankilasta! Hän ei varmaan ole nähnyt naista pitkään aikaan. Huomasin miten hän suuteli sinua kaulaan. Jos hän haluaa seksiä, älä vastustele. Älä edes ajattele asiaa, vaan anna hänen tehdä mitä hän haluaa. Mies on varmasti vaarallinen. Jos hän suuttuu, hän voi tappaa meidät molemmat. Ole reipas kultaseni! Minä rakastan sinua."

Vaimo vastasi: "Ei hän suudellut minua kaulaan. Hän kertoi olevansa homo ja kysyi,
onko meillä vaseliinia. Sanoin, että sitä on vessassa. Ole reipas kultaseni! Minäkin rakastan sinua!"

Siittiöt Sotapolulla sanoo:
hahha vedin käteen ja tuli lopputulos
Jensu sanoo:
ihanaa!
Jensu sanoo:
mihin tällä kertaa
Siittiöt Sotapolulla sanoo:
tietokoneseen :D
Jensu sanoo:
kiva, räjähtiks
Siittiöt Sotapolulla sanoo:
ei
Jensu sanoo:
harmi
Siittiöt Sotapolulla sanoo:
se vaan lensi

Hän oli täydellinen.

Hän oli juuri sitä mitä tyttö oli aina kaivannut.

Tyttö käveli yksin katua pitkin. Vain katuvalot valaisivat tytön matkaa. Kuu loisti kirkkaasti, ja tähdet tuikkivat. Vaikka autoja ei kulkenut ja katuvalot vilkkuivat, ei tyttö pelännyt. Hän ajatteli vain poikaa, jonka luokse oli matkalla.

Tyttö oli jo lähes perillä kun katuvalot hänen perässään alkoivat sammuilla. Mutta silti tyttö käveli tyynesti eteenpäin. Häntä ei hetkauttanut koira, joka murisi aidan toisella puolella, eivätkä humaltuneet miehet kadun toisella puolella. Tyttö oli niin onnellinen löydettyään jonkun, ettei voinut ajatella muuta.

Pian tyttö ja poika tapasivat toisensa. He kävelivät pimeää metsäpolkua pitkin, pojan opastamana. Poika lupasi näyttää tytölle maailman kauneimman asian, itse tytön jälkeen.

Rakastavaiset saapuivat pienen kallion juureen. Kallion jyrkänteiden välistä virtasi pieni putous, joka johti pieneen lampeen. Lampi hohti kauniisti kuun valossa. Lammen rannalla oli iso kivi, jonka päälle poika kiipesi. Hän ojensi kätensä, ja tyttö tarttui siihen. Poika veti tytön kivelle, ja he istuivat yhdessä kuun valossa.

Poika ei ollut hymyillyt tytölle koko iltana, ja tyttö oli ihmetellyt asiaa. Hän ei kysellyt pojalta asiasta, vaan nojautui tätä vasten. Hetken jälkeen tyttö tunsi lämpimän kyyneleen putoavan poskelleen, tajuten sen olevan pojan kyynel. Tyttö havahtui ja katsoi poikaa.

Poika sanoi vapisevalla äänellä: "Anteeksi.. Nojaa vaan.." Tyttö vastasi tiukasti, mutta lempeästi: "Onko jokin vialla..?" "Ei ole. Ei minulla ole hätää.." poika vastasi. Tyttö jatkoi: "Mutta...?" Poika: "...Mutta rakastatko minua?"

Tyttö häkeltyi.. Totta kai hän rakasti! Tyttö halasi poikaa ja suuteli tätä. "Totta kai rakastan! Olet maailman ihanin ihminen ja olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut!"
Tyttö hymyili pojalle, ja painautui tätä vasten. Poika huokiasi syvään: "Niin minäkin sinua.."

Seuraavana päivänä poika ei tullut kouluun. Tyttö vietti koko päivän yksin. Hänellä ei ollut kystäviä, eikä kukaan puhunut hänelle. Tunneilla hän katseli ikkunasta pihalle, ja päätti mennä pojan luo koulun jälkeen ottaakseen selvää miksei tämä ollut tullut kouluun.

Kun koulu päättyi, tyttö kiiruhti pojan kodille. Pojan äiti avasi tytölle oven ja tytön kysyttyä missä poika on, äiti sanoi luulleensa pojan olevan koulussa. Äiti kutsui tytön sisälle ja sanoi, että tämä voisi mennä odottamaan poikaa tämän huoneeseen.

Ensimmäisenä huoneeseen astuttuaan, tyttö huomasi siistillä pöydällä kirjeen, jonka päällä luki hänen nimensä. Tyttö käveli pöydän luo, heitti reppunsa nurkkaan, istui pojan tuolille, ja avasi kirjeen.

"Rakkaani, olen pahoillani, mutten voinut kertoa sinulle, enkä vanhemmilleni asiaani kasvotusten.

Olen perheeni ainoa lapsi, kuten sinä. Vanhempani ovat aina pitäneet minua täydellisenä ja minua on aina hoidettu hyvin jottei minulle kävisi mitään. Siksi en voinut kertoa vanhemmilleni. Sinulle en voinut kertoa koska olet minulle liian rakas.

Sinulla on ollut rankka elämä, ja tiesin olevani sinun ensimmäinen ja ainoa ystäväsi ja elämäsi rakkaus. Pelkäsin tämän tiedon satuttavan sinua liikaa.
Minä en halunnut päättää elämääni lukkojen takana enkä ihmisten edessä - niinpä päätin tehdä tuskastani lopun, ja esitellä paikan sinulle, joka tulee päättämään minun matkani."

Luettuaan kirjeen tytön silmiin kihosivat kyyneleet. Hän ymmärsi, että poika, hänen ainoa ystävänsä, oli poissa. Tyttö juoksi itkien alakertaan ja ovesta ulos. Pojan vanhemmat olivat tulleet katsomaan mitä oli tapahtunut. Tyttö oli juossut metsään itkien.

Kirje oli pudonnut lattialle ja pojan vanhemmat lukivat sen. Itkien he käpertyivät toisiaan vasten.

Tyttö juoksi metsäpolkua pitkin. Sitä samaa polkua jota poika oli edellisenä yönä häntä johdattanut.

Pian metsän siimeksestä aukesi aukio, jota ympäröi kallio. Aukiolla oli lampi, jonka vieressä makasi poika.
Tyttö tunnisti pojan heti. Tyttö juoksi pojan luo ja tärisevin käsin kosketti pojan kylmiä poskia.

Tyttö itki ja huusi. Hän huomasi pojan kädessä kirjeen, ja aseen. Vapisevin käsin tyttö otti kirjeen pojan kylmästä kädestä, ja luki sen.

"Rakas, tiesin että tulet lukemaan kirjeeni ja löydät tiesi tänne. Nyt kerron sinulle, minkä takia olen lähtenyt luotasi.
Minulla oli vakava sairaus joka sai minut kärsimään. Sairaus tuotti kovaa fyysistä sekä henkistä kipua ja tuskaa. Minulla oli enää yksi päivä aikaa elää.

Viimeisenä yönäni toin sinut tänne ja saatettuani sinut kotiin, palasin tänne ja jätin kaiken taakseni. Muista että vaikka kuinka kävisi, minä rakastan sinua aina."

Tyttö itki, ja vapisi. Millään ei ollut enää väliä. Poika oli poissa. Itkien tyttö painautui poikaa vasten, ja otti aseen pojan viereltä.*

pasilla on erittäin kiva kukka, jos joku hipasee sitä niin se tiputtaa lehdet koska kyseinen kukka luulee, että hedelmöitit sen juuri::):):):):)

Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan.
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota.
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan.
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan.

oli ihanaa saksassa:) tuli uusii tuttavuuksii ja ah, niin ihanaa ruokaa. : DDD

oltii yks päivä liikenneympyräs syömäs pizzaa vaikka yhen saksalaisen koti oli ihan siin vieres! what is idea on that? :D
^(tai no karkki söi spagetti bolognesheeeeeeeeeee ja reetta sikiösalaattii) :o
sit ostin kahet ihQt kengät ja kaikkee kivaa, vaik shoppailuaika loppu kesken. ;<
siel oli myös kaks semmost liettualaist homppelinnäköstä playeria, niil riitti pokkaa kaikkeen :D yhes vaihees tuli kehuu mua ja aika härskisti ja vaikka mitä. huomioonottamatta tota, ne oli erittäin hyväkäytöksisiä nuoria miehiä. :p siis liettualaiset. :o ja SAKSALAISET. leipäsirkkeli, kriiiiiiix :DD
<3

ja eilen (4.9) risteilyn jälkeen menin 3 liettualaisen pojan kans kaupungille! :D ( EN niitten playereitten kanssa vaikka yritti nekin änkee mukaan!) oli ihanaa olla ainut suomalainen.. :D mut hyvin se meni, ehkä liianki hyvin ;D hohohoho. :)

se koulu oli kyl ihan scrubu. :o strutsi opettajana ja pizza enrico(mitenliekirjotetaankaa.)

harmitti tulla kotiin :( olisin voinu olla siel viel aineki 5kk ! ahhhh :DD

[KUVIA TULEE!(kiitos ihanan karkin ja marlen, ah kokoaja kuvaamas<3)]

se niiiiin kauan odotettu matka lähestyy hurjaa vauhtia, ja huomenna on jo lähtö. :D
oi ihanuus, oon niiiiin iloinen siitä ^^

mukaan lähtee; karkki<3,elina<3,marle<3, reetta<3 ja minöäh!!

AAAAAAAAAAAAAAAAWWWWWWWWWWWWW SAKSAAN! <333