Joskus liian väsyny eikä jaksas edes herää,niin mietin sua enkä oo enää veitsenteräl,
vaan jossain maan ja taivaan välis lepään,
ja kattelen sieltä aina vaan sun perääs,
tiedän tulee hetki kun pitää erota,
mut mä tiedän salaisuuden ei muille kerrota,
ei meitä pysty erottamaan edes kuolema,
vaikkei siitä vielä kannatakkaa huolta kantaa,
tule mukaan haluun kävellä sun kaa rantaan,
näyttää sen kaiken mitä mullon sulle antaa,
siinä samalla sydämiä piirrellessä santaan,
saan kattoo sua ja se mut kaikesta parantaa,
meidän on kaikki tähdet yhdessä ne varataan,
ja omistetaan kaikki tiet joilla me matkataan,
sillonku rakastaa se on tunne vahva,
sillonku rakastaa jää siitä muistot parhaat.