rikki revittyä ei voi repiä. näin aina sanon. mutta kuitenkin tulee päiviä jolloin tuntuu. kuin aurinko olisis kuuksi muuttunut, kalseaksi ja kylmäksi, kuin kaikki ystäväsi kääntäisi kasvonsa varjoon, näyttäen paljaan selkänsä ja paljastaen mustat siipensä. läheisyyskään ei tunnu miltään, rakkaus sanana tuntuu pistävänä, kuin tikarin kärki suoraan sydämmeen. ilmakin tuntuu ruoskivan, armotta ja kovaa. siis tähän jään lepäämään. ottamaan vastaan kaiken, ja kaikista kovimmat iskut. pakottavat jäämään vain makaamaan. mitään tehdä en voi
