IRC-Galleria

pikku-liisalle oli käynyt niin huonosti, että tyyppi syntyi sokeana.
jokaikinen yö hän heräsi parkuen ja kysyen äidiltään, miksei hän näe
johon äiti ei osannut vastata muuta kuin,
"näin vaan liisa kulta on, ei sille ole selitystä."
kun liisa täytti viisi vuotta oli äidillä hänelle mahtava lahja;
"huomenna liisa mennään lääkäriin, josta saat voidetta mikä tuo sinulle näkökyvyn."
voi kuinka jipoissaan olikaan liisa, yöllä ei saanut nukutuksi hetkeäkään, kun ei malttanut odottaa.
heti aamulla lähdettiin lääkäriin, äiti laittoi liisan vastaanotonpenkille odottamaan, että äiti käy hakemassa voiteen. liisa oli innosta sekaisin.
äiti tuli takaisin ja liisa pyysi laittamaan voidetta HETI.
äiti vastasi: "ei täällä liisa, voidetta pitää laittaa kotona, koska se sattuu niin paljon,
oletko varma, että oikeasti haluat tätä, koska voiteen pitää antaa vaikuttaa ja tulet olemaan tuskissas ja menetät elämänhalun ennenkuin voiteen voi pestä veke?"
liisa mietti hetken, mutta halusi vain nähdä niinkuin muutkin lapset ja olla niinkuin muut lapset.
heti kotiin päästyään, äiti levitti voiteen liisan silmille ja kääri kääröt niiden ympärille.
liisa itki, huusi, parkui, potki seinää, toivoi ennenaikaista kuolemaa ja rukoili äitiä pesemään voiteen pois, niin paljon häntä sattui.
"ei liisa, voide on ollut vasta kaksi tuntia, se ei ole vaikuttanut tarpeeksi, ei voida pestä vielä pois" kaksi tuntia lisää liisa itki, huusi, parkui ja potki seinää ja rukoili äitiä pesemään voiteen pois, mutta vaikutusaika ei ollut vieläkään täynnä. kun kymmenen tuntia tuli kelloon, liisa väsyneenä itkemisestä rukoili äitiä ja kertoi ettei kestä tuskaa enään, nyt on päästävä voiteesta eroon.
liisan onneksi äiti kertoi, että vaikutusaika oli täynnä ja
hitaasti, tosi hitaasti kääröt otettiin pois silmiltä.
hitaasti, tosi hitaasti silmät huuhdeltiin ja putsattiin.
hitaasti, tosi hitaasti liisa avaa silmät ja sanoo;
äiti, mä en vieläkään näe.
johon äiti vastaa hitaasti, tosi hitaasti:
liisa kulta, tänään on aprillipäivä!!!