Välil liikuttuneena alkaa kelaa menneitä,
sitä kelaa kaikkee mitä on tullu tehtyä.
On mulla elämäs viel päiviäkin jäljellä,
mutten tiiä koska täältä joutuu lähtemään.
Jos vaan pystyy omaan itseensä luottamaan,
ei oo pelkoo siitä että tuskaa tulis tuottamaan
ja kun uskoo niin saa sumuverhon hälveneen ja
haluu muistaa niin ei tuu muistotkaa haalenee.