Kuolleet vain matkaavat maailman taakse niin kuin ystävät merten;
he elävät silti toisissaan. Sillä niin on pakko, jotta siinä, mikä on kaikkialla läsnä,
voi rakastaa ja elää. Tässä jumalaisessa peilissä he kohtaavat kasvotusten;
ja heidän välisensä suhde on vapaa ja aivan puhdas.
Ystävän lohtu on, että vaikka toisten sanotaan kuolleen,
heidän ystävyytensä ja seuransa parhaimillaan on kuolemattomana olemassa aina.
-William Penn: More Fruits of Solitude