IRC-Galleria

Kodittoman koiran jouluruno

Kylmällä kadulla astelen
tassuni vain kastelen
Läpi tuulen
kutsusi kuulen
Kohtaamme tässä ikävässä säässä
on tietkin jäässä
Ei oo joulumieltä mulla
sisään anna hetkeks tulla
Iloa en saa joulusta
lapsilla sentään on vapaata koulusta
Voisin antaa lahjan pienen
ystäväsi sentään lienen
Sulle voin mä heiluttaa häntää
eikä haittaa vaikka ulkona satais räntää
Ja nuolasta jos sallit sä sen
pahasti naamaasi kastele en

Kun roihusi takkatuli
sydämeni siinä suli
Mutta jälleen ankeilla kaduillani laahustan
kunnes ajatuksen saavutan
Maailman jaksat paremmin kohdata
päästäs vaan surulliset ajatukset suodata
Alkaa heilua vähän häntäni
ei tunnu enää ees niin pahalta tämä sää, räntäni.

Koiran uudenvuodenruno

Jälleen uusivuosi koittaa
joulun pikkuhiljaa voittaa
Ihmiset ne tulitteihin tuhlaa
varsinaista kulutuksen juhlaa
Rahat taivaan tuuliin posahtaa
ja minä haluaisin vain levähtää
On herkempi kuuloni
eikä ole tämä mikään ennakkoluuloni
Melusta, paukkeesta en pidä
mietihän sitä

Tinaa kun valatte
ja ennustamaan alatte
Ympäristöä tietämättänne myrkytätte
putkistoihin metalleja tyrkytätte
Veden kautta ne kulkee
Oiskohan aika tinaperinne sulkee
No ei nyt ihan, vaihtoehtojakin on
kuten se laadukkaampi tina verraton
Sen voit toki myös kierrättää
ei tartte pois turhaan heittää
Pienet teot kaikki vaikuttavat
kunhan ensiks tiedot ihmisille uppoutuvat

Voisitte herätä
ja omat ilotulitejämät ees pois kerätä
Kivempihan se mun on puhtaassa ympäristössä loikkia
sekä sinun perässäni pomppia.