IRC-Galleria

Lihavan ahmimishäiriö (BED)

Lihavan ahmimishäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa , mutta siinä ei esiinny oksennuksia tai uloste- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä.

Ahmimishäiriötä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ahmimista esiintyy enemmän. Ahmimishäiriötä tavataan useimmiten nuorilla aikuisilla, mutta myös varttuneemmilla henkilöillä.
Ahmimishäiriön syyt

Lihavien ahmimishäiriön perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muita psyykkisiä oireita. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.

Ahmimishäiriön oireet:

Ahmimisella tarkoitetaan, että kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti. Ahmiminen kohdistuu usein johonkin tiettyyn ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön. Ahmiessa syömisnopeus voi olla hyvin suuri. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa.

Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen ja vatsassa voi tuntua kipuja. Usein ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan "henkistä krapulaa", masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.

Ahmiminen johtaa liialliseen energiansaantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna.

Ahmimishäiriön määrittely:

Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmitonta. Varsinainen ahmimishäiriö on kyseessä vasta silloin, kun ahmintaa on vähintään kaksi kertaa viikossa ja kun sitä on jatkunut useita kuukausia.

Ahmimishäiriöön kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään. Lisäksi ahmimishäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: masentuneisuutta, itsensä halveksuntaa, ahminnan salaaminen muilta tai huomattavan suuri syömisnopeus.

Ahmimishäiriön itsehoito:

Ahmintaan taipuvaiset henkilöt säätelevät usein syömistään erilaisilla dieeteillä, johon liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Dieetilläolo ja aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.

Sekä ahmimishäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on dieetilläolon lopettaminen ja syömisrytmin säännöllistäminen. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmiminen vähenee.

Monissa tapauksissa ahmimishäiriö ajan mittaan lievittyy ja saattaa parantua kokonaan.

Ahmimishäiriön hoito

Silloin, kun ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu ja ahmimishäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon.

Pääasiallinen hoitomuoto on psykoterapia, jossa käytetään kognitiivisen käyttäytymisterapian periaatteita. Sen on todettu auttavan monia ahmimishäiriöstä kärsiviä. Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää.

parantakaa mut