ekvalisaattorin väärinasetettujen tasojen runtelemien tärykalvojen
ja paskapuheiden teutaroiman mielen kera vaellan
omaa kultaista keskitietäni etsien
sivupolut vievät oikeaan suuntaan
vaikka osa tienviitoista on kadoksissa
oikoteitä on turha etsiä, koska sellaista en löydä koskaan
neuvoa on turha kysyä, eihän kukaan minun tietäni voi tuntea
tai ymmärtää
joskus tarvitsee levähtää ja ottaa tukea, onneksi muutamia
tukevia, hyväsydämisiä puita on olemassa
mutta lopullinen vastaus ja irtautuminen löytyy itsestä
se on piilossa, mutta ei mahdottomassa