Ainahan se koskee,
Mutta kaikki sitä ennen koettu on sen arvoista.
Ainahan se murtaa,
Mutta niistä paloista koottu muuri on entistä vahvempi.
Toisinaan voi eksyä,
Kunnes taas löytää valon joka heihastuu polun juureen.
Tosinaan voi harhailla,
Mutta kohdalle osunut polku johtaa sinut taas johonkin.
Ymmärrettyään arvon,
Koottuaan muurin jossa on kaunis portti.
Löydettyään valon,
Astuttuaan polulle jonka päässä elää ikuisuus.
Kuulut siihen tilaan,
Löysit etsimäsi,
Löysit itsesi.