Uutta vuotta eletään nyt kolmatta päivää.
Kuunnellaan pimeässä Molkon tunnelmointia.
Toisinaan käydään olohuoneessa katsomassa kynttilän hehkua.
Kohta voisi mennä taas savukkeelle ja tuntea hetken viileys.
Pari talteen kiedottua askelmaa.
Sidottuna toisiinsa, kätkettynä valolta.
Säästettynä, kunnes ne saavat ensimmäisen kerran kosketuksen vapauteen.
Viileyden verhossa, lipuva, varjoinen kuja.
Mukulakivien sylissä lepäävä epäilys.
Maailman kierron jälki. Menneisyydestä kaikuva sävel.
Sen ylitse rikomme muotoja, vuosituhannen tanssi, uuden alun askel.
Koitathan kasvaa, koitathan kokea.
Tuntea, surra ja rakastaa.