Kadun päässä seisova kerrostalo on tulessa.
Sen lasit hohkavat kirkkainta oranssia.
Punaiset kattopellit ja pyöröikkunat hohkavat punaista.
Yön jättämä viileys, josta vieläkin on jäännyt jälki, maalaa katuja sinellään.
Takana kohoaa uskomaton purppura jonka hehkun nähdessään voi uskoa maailmanlopun tulleen.
Puissa on vielä muutamia lehtiä ja niissä lehdissä hieman syksyn värejä.
Purppura kasvaa ja kirkastuu askel askeleelta.
Se alkaa rakentaa kultaisia reunoja tummiin pilviin.
On kylmä.
Nyt ei pitäisi ryömiä sänkyyn.
Mutta olen väsynyt, ja käpertyminen peiton alle houkuttelee liiaksi.
On aika mennä nukkumaan.
Aika elää itselleen.
Hyvää huomenta teille. Hyvää yötä minulle.
Toivottavasti pääsemme joskus samaan aikaan.
Hyvää yötä.