IRC-Galleria

Pingotin raateli eilen mun käden harjoittelussa, lopputulos oli että heitin sen lattialle ja tukkikangas oli veressä. mutta selvisin hengissä ^^ Minä voitin

Niin siis tänään kun tulin töistä.. poljin siinä kaikessa rauhassa ja sitten yksi mies retkahti puutavasten mun edessä.. hapuili oksia ja tarttui yhteen.. oksa katkesi ja mies kaatui suorilta jaloilta maahan mun eteen. mies oli joku 60-70 ikäinen.
ensin meinasin ajaa ohitse.. mut en olis kyl antanu itselleni anteeksi ikinä. laskeuduin pyörän selästä pois. mies ei liikkunut. kysyin onko se kunnossa. ei vastausta. tartuin sen hihaan.. se oli ihan veltto. ravistelin miestä vähän. ei reakointia kysyin onko se tajuissaan ei mitään.. se alko korisee.. soitin hätä ambulanssin.. laitoin miehen kylkiasentoon. sen suusta alko tulee vaahtoo... se oli niin kamalaa-... olin niin paniikissa sen päästä vuos verta... se meni lopulta ihan hervottomaksi alotin elvytyksen.. ambulanssi oli tulossa.. mä olisin vaan toisaalta halunnu juosta pois.. mut se mies olis kuollu.. mä sain sen takasin elävien kirjoihin... sen silmät aukess ja se hengitti se ei pystyny puhumaan.. mä koitin rauhoittaa sitä ja sanoin mitä mä olin nähny sille tapahtuvan ja et apu oli tulossa...ilman mua se mies olis kuollu..

en muista koska olisin ollu noin paniikissa.. noin peloisani.. noin voimakas.. noin toimintavalmis

pakollisesta ensiapukortin suorituksesta koulussa oli nyt hyötyä.. mut silti..

vaikea tajuta.. ymmärtää..

sain suuret kiitokseet siltä mieheltä.. se sano et se on elämänsä mulle velkaa... hassu..

moni ihminen vaan kulki ohitse siitä.. kukaan muu ei pysähtynyt auttamaan

millaisia me ihmiset olemme?

menee niin hermot hiuksiin.. ne kasvaa ja niihin tulee pyörteitä... ja mur.. niitä ei vaan saa pysymään mitenkään koossa...jja niissä on tajuttoman pituisia kaksihaaraisia.. saa nähdä kestänkö kevääseen asti olla leikkaamatta.. niin monta kertaa olen nyt jo ollut tarttumassa saksiin

Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

Olet syvää vettä, luokse pääsemätön vuori
Unohdettu ullakko, olet titaaninen kuori

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksia selittävän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla

Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksia selittävän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksia selittävän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksia selittävän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Puhu äänellä jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksia selittävän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen

Anteeksi jos häiritsen mutta oli pakko kirjoittaa/
On liian kauan mennyt jotta uskaltaisin soittaa/
Muistatko tähdet muistatko edes minua/
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua/
Minulla ei mene hyvin kiitos kysymästä/
Liian kauan olen ollut erossa ystävästä/
Joka aina kuunteli ei lakannut ymmärtämästä/
Aina löysi valoisat puolet asiasta pimeästä/
Sinua muistelen luon katseeni tähtiin/
Tuhatmäärin me niitä sinä yönä nähtiin/
olisipa ollut aikaa lisää sitä vain hetki/
yhdessä olo kuin taikaa kaiken kruunas se retki/
Vain me kaksi tähdet ja kuu/
Oli maailmasta suljettu pois kaikki muu/
Muistatko mua enää muistatko retken?/
Niinhän se on hyvä kestää vain hetken/

Muistatko tähdet muistatko edes minua/
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua/
Suon katseen tähdille noille/
Maailman paino putoaa mun hartioille/
Toivon vaan et jälleen tavataan/
Ja yhdessä vanhoja muistellaan/
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä/
Nyt kaikki on pois vain hetkessä/

En tuu unohtaan suudelmaa taivaan alla/
Se on poltettu mieleeni hehkuvalla raudalla/
Olisitpa täällä, mitään muuta toivo en
Mutta toivo on nyt mennyttä kuulin uutisen/
Poislähdöstäs mulle kertoi veljesi/
Viides kerros ja kova karu maa vei henkesi/
Kurkottavan ikkunasta sinut nähtiin/
Kuin olisit halunnut maailman kurkottaa tähtiin/
Kasvosi piirtyy joka yö taivaalle/
Susta ei kukaan yhtä paljon haikaile/
Se oli silloin ei enää/
Olet poissa et täällä tänään/
Olet paikassa mistä muut tiedä ei/
Olet siellä minne jumala sinut vei/
Jossain kaukan täältä/
Jossain kaukana heikolta jäältä/


Muistatko tähdet muistatko edes minua/
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua/
Suon katseen tähdille noille/
Maailman paino putoaa mun hartioille/
Toivon vaan et jälleen tavataan/
Ja yhdessä vanhoja muistellaan/
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä/
Nyt kaikki on pois vain hetkessä/



Miks piti pois mennä kauas nyt jo sunkin/
En pystynyt ajattelee enempää tahdon kauas niin/
Kirjoitan tätä vaikkei ole syytä hyvää/
Ehkä tuska lievittää mun haavaa syvää/
Koko elämäs sä vietit aina meidän mukana/
Chillaamassa koulussa ihan kaikkialla/
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä/
Nyt kaikki on pois vain hetkessä/
Ei pysty olla frenditkin on pelkkää nollaa/
Sun rinnallas, mulla alkaa sekoon polla/
Aina rullattiin joka mestas yhes pienenä/
Vielä vähän aikaa sittenkin mut ei enää/
Et enää tuu takas et tuu rukoilusta herään/
Ei edes mikään ihme sua saa tänne enää elään/
Tahdon sut takas vaik menettäsin oman elämäni/
Sillä ilman sua mun ystäväni en tunne eläväni/
Mun rakkain ystävä sut mä menetin/
Ja mä tiedän ettet ikinä sä tule takaisin/
Vaikka kuinka mä sitä toivoisin/
Kelaisin taakseppäin aikaa jos vaan voisin/
Sut käsivarsillani takas maan päälle toisin/
Ottaisin sut syliini mielin iloisin/
Mut sun kauniit kasvosi mun muistoihin vaan jää/
En unohda sua koskaan turhaa edes yrittää/
Kaikki kauniit muistot silmieni ohitse vaan kiitää/
Elämäni enkeli nyt taivaan sines liitää/
Aika nenä eestä mun ohitseni siintää/
Miten ikinä voinkaan sua kaikesta kiittää/
Harmi että sait olla tääl nii vähän aikaa/
Sua ikuisesti tuun mä aina kaipaan/
Taivaan kirkkaat tähdet susta aina muistuttaa/
Nyt mä odotan vaan yötä joka mut uneen vaivuttaa/

Muistatko tähdet muistatko edes minua/
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua/
Suon katseen tähdille noille/
Maailman paino putoaa mun hartioille/
Toivon vaan et jälleen tavataan/
Ja yhdessä vanhoja muistellaan/
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä/
Nyt kaikki on pois vain hetkessä/

Muistatko tähdet muistatko edes minua/
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua/
Suon katseen tähdille noille/
Maailman paino putoaa mun hartioille/
Toivon vaan et jälleen tavataan/
Ja yhdessä vanhoja muistellaan/
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä/
Nyt kaikki on pois vain hetkessä/

Lähden Lappiin salme-mummon kanssa, töistä, minä ajan ja salme toimii kartan lukija.. minne päädymmekään?

Tänään oli ihana päivä

<< Ihana aamu! <3 >>

mukavaa oli myös töissä

vedin risukurssia, siellä oli ihania mummoja.. se yks nojaili muhun onnellisena (XD) ja myöhemmin se hyppäs mun kaulaan ja kiitteli kauheasti ja ylisti mua.. olen mä sitte hyvä ihminen <3

missä olisin ilman enkeleitä? <3

Pitkään ja perusteelliseti harkittuani olen päätynyt varsin mielenkiintoiseen lopputulokseen.

Vaikka maailman väkiluku on kasvanut miljardeihin ja meillä on jo tuhansia uskontoja, kieliä, elämänkatsomuksia ja kulttuureita,

Ihmisiä on olemassa kuitenkin vain kahdenlaisia.

On niitä, joiden mielestä maailma on menossa kohti vääjäämätöntä tuhoaan,

ja niitä, jotka uskovat, että paras on vasta edessä.

(On tosin olemassa kolmaskin ihmislaji, jonka mielestä irlantilainen kansantanssi on luovan ilmaisun korkein muoto, mutta en oikein välittäisi pohtia heitä.)

Ei tarvitse olla mikään nero huomatakseen, että elämme vaarallista ja epävakaata aikaa.

Riittää kun avaa television, lukee sanomalehteä tai katselee vain ikkunasta ulos.

Ei hyvältä näytä.

Ennen parhaat ystävät ja liittolaiset ovat yhtäkkiä toistensa kurkussa kiinni,

ja toisaalta taas horjumattomat talousmahdit joutuvat rähmälleen harva se päivä.

Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että kunon ihmiset joutuvat hyökkäyksen kohteeksi keskellä kirkasta päivää,

mutta jostain syystä roistoja ei saada koskaan kiinni.

Mihin vain päänsä kääntää, siellä tuntuu lymyävän itsekkäitä ilonpilaajia, jotka vaivihkaa yrittävät saada toisen menettämään järkensä ja vievät hänen elämänilonsa.

Esimerkkeinä voisi mainita nyrpeät myyjät,

liian sokeriset munkit,

sietämättömän pitkät steppausjaksot kesken vanhan lempimusikaalin

ja vaarallisen aidon chili con carnen aiheuttamat jälkivaikutukset,

jotka ovat vielä kymmenen kertaa pahemmat, kun yleisten käymälöiden ovia ei enää saa kunnolla lukkoon!

Vatsavaivat eivät tietenkään ole mitään verrattuna sydänsuruihin.

Vaikka toistamiseen saa kuulla, että meri on täynnä kaloja, tosi asia on, että suurin osa ihmisistä viettää ison osan elämästään fyysisesti ja tunnetasolla eristyksissä, aivan yksin.

Ja kun vihdoin käpertyy nukkumaan jonkun viereen, joka tuntuu aivan täydelliseltä,

käykin ilmi, että hän kuorsaa niin, että omiin uniin pitäisi saada tekstitys.

Aina ei voi voittaa!

Jos ammattimaisiin tuomiopäivän julistajiin on uskominen, tämä on vasta alkua.

Heidän mukaansa elämme nyt mitä synkintä aikaa, eikä tulevaisuus näytä sen paremmalta.

He jaksavat toistella, kuinka paha vaanii kaikkialla - kaduilla, puissa, tiedotusvälineissä, ilmassa, vedessä, vallan käytävillä, jopa sukkalaatikoissa -

odotellen kärsimättömänä hetkeä, jolloin emme aavista mitään, voidakseen upottaa myrkkyhampaansa herkimpään kohtaamme.

Lopulta he vielä huomauttavat, että jokaisissa firman pikkujouluissa on joku, jonka on pakko kaivaa nenäänsä.

>> Loppu on lähellä >>, he huutavat. >> Kaikki on pian ohi! >>

Merkillisintä tässä mielestäni on se, että jos nuo pahanilmanlinnut tosiaan uskovat kaiken saarnaamansa, miksi he haluavat silti elää edelleen?

On tietysti myönnettävä, että hengityksen pidättelyyn kuoleminen ei ole niin helppoa kuin luulisi,

ja oli aika yllättävää kuulla, ettei leseiden yliannostuksella pääse hengestään, vaikka vatsa kyllä alkaa toimia kiusallisen säännöllisesti.

Nykyäjan tekniikan ansiosta omat kärsimyksensä voi onneksi kyllä lopettaa entistä helpommin ja edullisemmin.

Jos elämä kuitenkin ihan oikeasti tuntuu niin ikävältä ja tarkoituksettomalta, käy optikolla ja katso maailmaa sitten tarkemmin.

Saat huomata, että vaikeimmissakin oloissa on kauneutta ja toivoa.

Aina on joku, joka on valmis auttamaan niitä, jotka apua pyytävät.

Aina on joku, johon luottaa,

ja on olemassa miljoonia erityisiä hetkiä, jotka tuossa tuokiossa pyyhkäisevät murheet pois eivätkä vie kuin muutaman ylimääräisen minuutin.

Romantiikkakaan ei ole kuollut.

Nykyään maailmassa on itse asiassa enemmän koulutettuja tangonopettajia kuin koskaan aiemmin.

Mahdollisuudet odottamattomiin, intiimiin poreallaskohtaamisiin ovat myös parhaimmat kuin ikinä.

Vaikkei sinusta ehkä tunnu siltä juuri nyt, voit aina jakaa elämän iloista ja suruista ammentamasi kokemukset jonkun toisen kanssa ja sitten tehdä maailmasta vähän paremman paikan kuin se oli.

Elämä on mielestäni äärettömän paljon parempi vaihtoehto kuin vastakohtansa, mutta en silti väitä, että se olisi aina helppoa ja nautinnollista. Totta puhuen elämä on joskus niin hemmetin kovaa, että ihminen saa aivokrampin pelkästään miettimällä, miten selviytyä taas seuraavasta vuorokaudesta.

Ei siis ole mikään ihme, että tulevaisuutta ajatellessaan moni ahdistuu, suorastaan masentuu ja on ylipäätään huolissaan.

Parhainakaan päivinä marisijoista eio ole pulaa, mutta on aina kiehtova seurata, miten erilaiset ihmiset suhtautuvat oikeasti vaikeisiin aikoihin.

On niitä, jotka hermostuvat heti kuultuaan ensimmäiset huhut vaikeuksista

ja alkavat kiljua: >> taivas putoaa niskaamme, taivas putoaa niskaamme! >>

Kun heiltä tivaa kunnon perusteita paniikille, he kuitenkin myöntävät tietävänsä ainoastaan sen, mitä >>pikkulinnut lauloivat >>.

Jotenkin heillä ei koskaan käy mielessä pohtia, miten luotettavista lähteistä pikkulinnut tietonsa hankkivat.

Sitten on niitä, jotka esittävät niin topakkaa että ja kuinka heitä ei mikään liikauta ja kuinka he ovat valmistautuneita kaikkeen,

mutta yön pimeinä tunteina juuri heitä saattaa pelottaa eniten kaikista.

paljon on myös niitä, jotka uskovat lujasti, että tulevaisuus on vihamielinen paikka, vaikka heille kuinka muuta väittäisi.

He ovat puolustuskannalla miljoonien vaarojen varalta joka päivä, kunnes muuttuvat yhtä koviksi, rumiksi ja julmiksi kuin se maailma, jonka he ovat kuvitelleet.

Lopuksi on vielä niitä, jotka vain haluavat kaivaa itselleen turvallisen kuopan ja hypätä sinne.

He uskovat, että jos he vain saavat tarpeaksi korkeat muurit tunteidensa ympärille, he pysyvät turvassa.

Mitä kohtalon ivaa: sen sijaan että he sulkisivat muut ihmiset ulkopuolelle, he jäävätkin itse lukkojen taakse.

He saattavat säästyä muutamalta elämän takaiskulta, mutta menettävät myös kaiken sen, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi,

ja siinähän on yhtä paljon järkeä kuin itsekseen vilkuttelusta tyhjällä hakkuuaukiolla.

Huomattavasti järkevämpää on hymyillä vain niin urheasti kuin voi

ja oivaltaa, ettei ole maailmankaikkeuden keskipiste.

Siksi tulee aina hetkiä, joita ei voi aavistaa eikä hallita.

joten kun ei vain ole sinun päiväsi ja asiat alkavat riistäytyä käsistä, kuten vääjäämättä aina silloin tällöin käy,

on paljon hyödyllisempää ja terveellisempää rentoutua ja nauttia tilanteen järjettömyydestä.

Kyse ei ole mistään atomifysiikasta.

Jo maalaisjärki sanoo, että on parempi nauttia siitä eriskummallisesta tosiasiasta, että elämme planeetalla, jossa jäätelöitä on ainakin kuuttasataa erimakua,

kuin kiihtyä kohtuuttomasti siitä, kuinka ällöttävältä lakritsaraitainen sitruunasorbetti maistuu.

Ei myöskään kannata loputtomiin pohtia, mitä kaikkea maailman ilkeillä olennoilla mahtaakaan olla mielessään.

Häijyläiset, jotka vain pyrkivät hyötymään toisten kustannuksella, saavat lopulta kuitenkin maistaa omaa lääkettään.

Paha saa yleensä palkkansa.

toisin sanoen: hyvä tukiverkko on aina tarpeen, mutta henkivartijoita ei kuitenkaan kannata alkaa palkkaamaan!

toinen syy, miksi huomista ei tarvitse pelätä, on se, että vaikkei ihminen ehkä olekkaan setä mitä hän syö, hän on taatusti sitä mitä rakastaa.

Eli se, mitä todella olet, heijastuu tarkasti kaikkeen, mikä on sinulle tärkeää - esimerkiksi läheisiin ystäviisi.

Siinä mielessä voisi sanoa, että maailma on peili.

Voit siis vaikuttaa tulevaisuuteen enemmän kuin arvaatkaan, koska voit muokata omaa maailmaasi olemalla uskollinen sille, mikä on sinulle tärkeää.

Sinusta tässä voi olla paljonkin järkeä, tai sitten ei.

Sanot ehkä: >> Vai niin. Mutta miten selität kaikki ne ikävät asiat maailmassani joita en halua?>> Hyvä kysymys,

johon vastaan ärsyttävästi vastakysymyksellä: >> Mitä todella haluat? >>

Sillä juuri se, mitä todella haluamme ja rakastamme, vaikuttaa ympäröivään maailmaan, halusimmepa sitä tai emme.

Saatamme usein esimerkiksi sanoa, että haluamme vain olla onnellisia,

kun itseasiassa tarkoitamme, että haluamme rahaa - ja paljon.

Sanomme haluavamme henkistä kehitystä ja suurempaa ymmärrystä,

kun tosiasiassa haluamme vain helppoja vastauksia.

Väitämme kaipaavamme rakkautta, hellyyttä ja kumppanuutta,

mutta totta puhuen haluamme vain villiä, intohimoista seksiä.

Sanomme, että haluamme tulla hyväksytyiksi juuri sellaisena kuin olemme,

mutta oikeasti toivomme, että olisimme hiukan hohdokkaampia ja että reitemme olisivat hoikemmat ja kiinteämmät.

Kuten joku viisas on joskus sanonut: >> luontoäitiä ei voi petkuttaa. >>

Maailmassa on joitakin ikuisia totuuksia, joille vain ei mahda mitään.

Painovoima vetää aina alaspäin,

suklaakonvehdit näkyvät välittömästi lanteilla

ja sormen työntämistä paahtimeen, kun paahtoleipä on syttyä tuleen, katuu aina.

Kannattaa myös miettiä tarkkaan mitä toivoo, koska itselleen ei voi valehdella jäämättä kiinni.

Jos et ole rehellinen itselesi siinä, mitä elämältä haluat, satutat läheisiäsi ja kaikkein eniten itseäsi.

Mieti oikein tarkkaan, mikä on siulle tärkeintä.

Mikä sinut saa innostumaan?

Mitä todella tahdot tehdä sillä rajallisella ajalla, joka sinulle on annettu?

Mitä haluat jättää jälkeesi?

Älä kuitenkaan käytä kaikkea aikaasi tulevaisuudesta unelmointiin, koska tämä päivä on avain huomiseen.

Olivatpa vastauksesi elämän tärkeimpiin kysymyksiin kuinka hienoja tahansa, loppujen lopuksi merkitystä on ainoastaan sillä, että vapaudut peloista ja epäilyistä, jotka estävät etenemistäsi, ja ryhdyt toimeen.

Johda itse omaa huutosakkiasi.

Tee jotain sellaista, mitä et ikinä ole kuvitellut tekeväsi - elä tätä hetkeä.

Muista kuitenkin. että jonkun toisen suuri seikkailu voi osottautua sinun pahimmaksi painajaiseksi.

Kulje siis omaa tietäsi, mihin se sitten johtaakin, askel kerrallaan...

Eämäntaipaleesi ei ole mikään kilpailu, ei myöskään tylsä moottoritie ilman liittymiä, jota sinun pitäisi tarpoa loputtomiin.

Ole avoin uudelle ja etsi asioita, joista innostut.

Nauti kaikessa rauhassa näköalasta.

Tosiasia on, että jonain aamuna et herääkkään aamupalalle vaan huomaat olevsi pitkässä, pimeässä tunnelissa, jonka toisessa päässä loistaa valo, ja matkasi päättyy.

Sillä hetkellä, kun elämäsi kiitää silmiesi editse, et varmaan juurikaan piittaa siitä, kuinka paljon ehdit tienata rahaa, kuinka paljon keräsit pisteitä lentomatkoilta, mitä palkintoja voitit, millainen auto sinulla oli, minkä arvoinen oli osakesalkkusi tai kuinka monta kertaa kuvai oli lehdessä.

Sillä hetkellä luultavasti tärkeimmiltä tuntuvat be kerrat, kun sait halailla toista ihmistä,

Kun ihmettelit kirkasta tähtitaivasta,

Kun teit enkeleitä vastasataneeseen lumeen,

Kun nappasit kielellesi kesäisen sateen ensi pisarat

ja kun tärkeä ihminen kuiskasi korvaasi: >> Rakastan sinua. >>

Älä tuhlaa nykyhetkeä murehtimalla tulevaa.

Se tulee kyllä ajallaan.

Sillä välin kannattaa pitää pää pystyssä, panna tukevat kävelykengät jalkaan

ja seurata sydäntään vaikka maailman ääriin.

Matkan varrella muista, että jokainen päivä on arvokas lahja.

Jos osaat nauttia siitä sellaisenaan ja ottaa siitä kaiken irti,

niin usko tai älä,

sinulle on varattu toinen yhtä ainutlaatuinen lahja.

Huominen.

<3

Aismi

Kiipesit portaat ylös, minä jäin vielä tänne

ikinä ei tule tilannetta jolloin voisin sinut unohtaa

<3