IRC-Galleria

on vähä kökkö olo. liian tutuksi alkaa tää tunne tulla.
tuntuu että joka päivä. joka vitun yö. että vihaan öitä! en haluu nukkuuuuu..vihaan...
vihaan koko yötä. ihan perseestä. miksei yö voi kestää vaik... tunnin ja sit alkais aamu ja aina ku on nukkunu sen tunnin niin on pirtee ku peipponen. ja vihaan tota lääkitystäki ku toi vammanen lääke vaikuttaa tollee väsyttävästi ja tulee helvetin ahdistunut olo!!!!noh...ilman sitä en varmaa nukkuis ollenkaa. tai no. nii. mistä sitä tietää. ja tää paikka on sotkunen ku mikä. mattoki on rutussa ku joku vanha pillu. aamut=perseestä. yöt=vielä enemmän perseestä.
päivät ja illat= PARASTA! miks eläminen on välillä vaan niin vaikeaa? tuntuu et aina hyvä viedään. ja sit se joka jää jäljelle... niin no... tuntuu ettei se merkkaa enää mitään. ja ite tekee aina tyhmii virheitä, tai jotain. vois ajatella... tai vois olla ajattelematta. se olis ihanaa. ei tuntiin johanna-ahdistus-paska ajatuksia. voisinko mä unohtaa elämisen ees hetkeksi... aina on jotain, äh aina. ja en saa mitää aikaa. välillä tuntuu hienolta, et mä edes menen kouluun ja olen siellä. mut sit ku mietin, niin toisille se on varmaa iha pala kakkuu. mua ahdistaa siellä iha hitosti. mä en edes muista kuka mä enää oon. nyt tuntuis hienolta et tekisin läksyt, lukisin sanakokeeseen ja siivoisin tän paikan. sit voisin olla rauhassa eikä stressais... mut kai sitä pitää kärsiä. ihan tahalleen. eikai sitä muuten opi.