Minä katson.
Valoa ja vilinää,
sporassa ihmiset ovat toivoa vailla,
naamoissa ilme kuvaamaton,
tiedostamaton.
Minä mietin.
Apaattisuus ahdinkoon vie,
en usko voimaan sen.
uskon, se on lopun tie.
Minä kuuntelen.
Vanha merimies selostaa,
kuinka karhupuistoon nukahti.
Viinapullo leijonaa,
se elämän suola,
sen hän aikoi juoda.
Minä kävelen.
Syksyinen sää,
kadunlamput loistaa,
ne pimeyteen lämpöä tuo
monelle mielen iloisen suo.