IRC-Galleria

Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
Ja ikäväl on ikävä tapa sisältää ruoskia
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis
Surisinko ja jos surisin kestäiskö ruumis
Mut mä en pysty itkemään
Mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois
En tiedä miks, mut mul nauraa suu
Mut pala kurkussa mä kidun
Tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla
En voi koskee sua enää illal sä oot poissa
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat
Yhteiset rauhat ja yhteiset sodat
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä
Ei pysty oikein olee kun yhtäkkii ei yhteistä ookkaan

kertosäe:
Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enään takaisin
Vaik kuinka haluaisin
Ouuu, sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
Tuu takaisin
Ouuu

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka
Ja nyt joudun elää sen kaa
Ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä
Haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä
Pysähdyn ottaa happee ihan vaan hetkeks
Ja taas löydän itteni uudest risteyksest
Ku löydän sen tien mis saan sen liekin palaa taas mun sydämeen
Sit vast on mun aika palaa
Mut nyt mä lähen

kertosäe

Mutsi on lentoemäntä mun hullunkurises perheessä
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä
Joten kaiketi se on mun veressä, en viihdy pitkää aikaa yhdes meressä
Jo paluumatkal mä mietin seuraavaa lähtöä
ja vaihdan kämppii vuoden välein saamatta häätöi
Joidenkin mielest päätönt mut mulle aivan normaalii
Ku maisemat vaihtuu fääst formattiin
Eteläisimmäst laaksosta pohjosimpaa tunturii
Itämaisest eksotiikast länsimaiseen kulttuuriin
Pitää vaan toivoo et kaunotar kestää kulkurii
Vaik ero välil pahalt tuntuuki
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani
En oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani
Nään kyl itseni sun kanssa aloillani
Ja meil on talo ja niin edelleen
Mut nyt sä meet

kertosäe

Sä lähdet