Kävimme eilen tyhjentämässä Mikon asunnon Ylöjärvellä.
Mitä lähemmäksi Ylöjärveä saavuimme,sitä enemmän minua alkoi hermostuttamaan ja itkettämään.
asunnolle meno oli kova kynnys..vaikka olin siellä jo Mikon kuoleman jälkeen käynytkin kerran,mutta silloin olin vielä alku shokissa tunnistamisen jälkeen.
Ihmeen paljon sitä tavaraa vaan oli kertynyt sohviakin oli 3kpl..joo ja jääkaapissa 9kaljaa..
Roskalaatikotkin siinä täyttyivät..sinne meni mikro ja imuri,astiat,kuivaruoat,pesuaineet(täysiä pulloja)ja petivaatteet...
vaatteet tietysti otimme ja henkilökohtaiset tavarat vanhemmilleni.ja tietokoneen ja pöydät ja sohvat.
katsoo nyt sitten joskus mitä niille tekee..tuntuu vaan niin kauheelta heittää ne vaikka pois..sillä Mikon ne olivat ja hän ne oli hankkinut..niin heitetäänkö me samalla kaikki Mikosta pois??
Kukaan niitä kyllä ei varmaan käyttämään pysty..tosin itselleni otin 1 fleece takin..jota pidin sylissäni ensimmäiset 4päivää.nyt se on tallessa.
niin muuttoon palatakseni..Toisenkin pojan äiti kävi hakemassa Mikon kämpältä hänen poikansa tavaroita...kun kävin hänelle ilmoittamassa muutosta.nyt on kämppä tyhjä ja sydämmessäni suuri aukko ja kaipuu..onneks mulla on ihanat sisarukset ja vanhemmat ja muu lähi suku ja tietty oma tyttö ja Tero..ja niiden avulla jaksamme päivä kerrallaan eteenpäin.
mun on niin kova ikävä Mikkoa ja tiedän etten ole ainoa