Me hengitämme hiljaa
Tuskin kuuluu ääntäkään
Niin kuin pienin liike voisi
Murtaa alta hauraan jään
Sun kätes etsii kättä
Haparoiden pimeää
Ja minä niinkuin pelkäämättä
Autan sua löytämään
Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
Vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
Sitä kuitenkaan
Omistaa ei saa
Niin ovat vuodet lyöneet
Jäljet meihin molempiin
Melkein huomaamatta syöneet
Uskon ihmeisiin
Silti kaikin voimin
Mä kaiken jälkeen rakastaa
Haluaisin vielä
Haluaisin uskaltaa