Kaikkensa tekee eikä
sekään riitä, siin sen taas näkee ja siit pitäis kiittää. Muut puhuu paskaa ja aina se oon
MÄ ketä tekee jotai väärää. Sen mä tiiän et aina
mä säädän, mut kuiteski
mä siit päätän. Sanoo mitä tahansa, aina saa pitää varansa. Ja sit uudellen saa
kerää palasia pala peliinsä.
Usko ei riitä eikä
luottamusta siitä. Vois mennä huonomminki mut ei se silti lohduta. Totuus
sattuu mut se on todellista ja kukaan ei
tykkää yksinäisyydestä...