IRC-Galleria

WikiLeaksiin vuodettu muistio paljastaa ACTA-neuvottelujen törkeydet
Su, 08/11/2009 - 03:54 — Uutistoimitus

Jos Telecoms-paketin loppuneuvotteluissa saavutettu torjuntavoitto ehti saada piraattien ja muiden tietoyhteiskuntaa ymmärtävien leirissä aikaan hetkellisen tyytyväisyyden tunteen, WikiLeaksiin juuri vuotanut asiakirja meneillään olevista ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement) -kauppaneuvotteluista heittääkin sitten lunta tupaan oikein kunnolla. Kyse on Euroopan komission syyskuun 30. päivälle 2009 päivätystä, EU-jäsenmaiden hallituksille osoitetusta 'varoituskirjeestä' ACTA-sopimuksen Internettiä koskevan osan tulevan sisällön suhteen. ACTA-neuvotteluja käydään keinotekoisen kireällä aikataululla Yhdysvaltojen johdolla, ja Euroopan komission altavastaajan asemaa neuvotteluissa kuvastaa se, että komissio ei ollut syyskuun lopussa saanut mainitusta Internet-agendasta vielä edes kirjallista luonnosta vaan joutui varoittamaan jäsenmaita amerikkalaisten antaman suullisen selvityksen pohjalta. Suullisestikin saatu tieto on kylmäävää kuultavaa, eikä ihme, sillä se on puhtaasti amerikkalaisten ammattilobbareiden ehdoilla ja kynillä laadittu unelmapaketti siitä, millainen Internet palvelisi parhaiden maan tekijänoikeusteollisuuden eri haaroja.

Tällaiselta näyttää amerikkalaisten toivelista ACTA-neuvotteluissa:

* Tekijänoikeusrikkomuksissa otetaan kaikissa ACTA-maissa käyttöön amerikkalaistyyppiset rangaistuskorvaukset, jotka eivät perustu aiheutettuun vahinkoon vaan haluttuun pelotevaikutukseen.
* Palveluntarjoajat tehdään vastuullisiksi asiakkaidensa tekijänoikeusrikkomuksista. He vapautuvat vastuusta vain sisällyttämällä asiakassopimuksiinsa tekijänoikeusrikollisuutta aktiivisesti torjuvia ehtoja kuten kolmesta poikki -tyyppisen rangaistusjärjestelmän, johon asiakkaiden on puolestaan suostuttava, jotta he saisivat nettiliittymän. Näin Hollywood, RIAA ja IFPI saavat haluamansa pelotus- ja rangaistuskoneiston ilman, että kansalliset parlamentit tai EU-parlamentti joutuvat tai pääsevät säätämään siitä lailla. Yksityisesti pyöritetystä poliisi- ja rangaistuskoneistosta puuttuvat sopivasti myös kaikki puolueettomaan oikeuskäsittelyyn ja syytetyn oikeusturvaan liittyvät hidasteet.
* Kaikki ACTA-maat ottavat käyttöön DMCA (Digital Millennium Copyright Act) -tyyppisen järjestelmän, jonka avulla tekijänoikeuksien omistajat voivat vaatia palveluntarjoajia poistamaan tekijänoikeuksiaan loukkaavan materiaalin eri sivustoilta ja palveluista. Järjestelmä soveltuu hyvin myös sivustojen sensurointiin perusteettomilla tai kiistanalaisilla vaatimuksilla.
* DRM-suojausten kiertäminen kriminalisoidaan siellä, missä se on vielä sallittua, ja suojausten kiertoa auttavien laitteiden valmistus ja myynti kriminalisoidaan. Laitevalmistajilta ei vaadita minkäänlaista yhteensopivuutta eri DRM-järjestelmien välillä.
* Tullivirkailijoille annetaan valtuudet etsiä tekijänoikeuksia loukkaavaa materiaalia matkustajien mp3-soittimista, kännyköistä ja kannettavista tietokoneista.

ACTA-neuvotteluja on leimannut alusta lähtien täydellinen salakähmäisyys. Neuvottelujen kuudes kierros käytiin Etelä-Korean Soulissa 4-6. marraskuuta, eikä sen kulusta tihkunut lehdistölle, kansalaisjärjestöille eikä edes kansallisille parlamenteille juuri mitään tietoa. Sopimuksen nimi viittaa fyysisten tuoteväärennösten torjumiseen, mutta todellisuudessa tuoteväärennöksiä vastaan on jo nyt toimiva ja tehokas lainsäädäntö. ACTA:ssa on kyse ennen muuta Internetistä ja sen kontrollista.

Pelin henki on ollut sinänsä selvä: amerikkalaiset haluavat ohittaa EU:n, Sveitsin, Kanadan, Japanin, Australian ja muiden neuvottelukumppaneiden demokraattiset elimet ja kansalaisjärjestöt ja pakottaa näihin maihin uutta kovaa tekijänoikeuslainsäädäntöä muodollisesti kauppasopimuksen nimissä. Eurooppalaisen demokratian kannalta on suorastaan irvokasta, että WikiLeaks on neuvottelujen tärkein tietolähde niin Piraattiliiton lukijoille, suomalaisille kansanedustajille kuin Brysselin europarlamentaarikoillekin. Hallitusten viralliset tiedonannot – kuten Ruotsin hallituksen tuore raportti Soulin tapaamisesta – ovat puhdasta liirumlaarumia, joissa ei paljasteta neuvottelujen sisällöstä mitään. Komissio neuvottelee eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kohtalonkysymyksistä täysin parlamenttia sekä eurooppalaisia kansalais- ja kuluttajajärjestöjä kuulematta. Neljä Ruotsin elinkeinovaliokunnan jäsentä jäi WikiLeaks-vuodon ansiosta housut kintuissa kiinni suoranaisesta valehtelemisesta heidän julkaistuaan 3. huhtikuuta Newsmillissä kirjoituksen, jossa he väittävät, että ACTA-neuvotteluissa ei ole kysymys lainkaan Internetistä, ja että ACTA:n vaatimukset mahtuvat hyvin Ruotsin olemassaolevaan lainsäädäntöön.

Tämä uskomaton salassapito ei kuitenkaan koske amerikkalaisia ammattilobbareita, joista sadoilla on vapaa pääsy ACTA-dokumentteihin maan kauppapoliittisen edustuston (United States Trade Representative, USTR) kautta. Kaikki suuret elokuva- ja levy-yhtiöt sekä maan ohjelmistoteollisuus ovat lobbarikunnassa hyvin edustettuina. Amerikkalaiset kuluttaja- ja kansalaisjärjestöt eivät sen sijaan ole olleet yhtä onnekkaita. EFF (Electronic Frontier Foundation), Public Knowledge ja muut järjestöt ovat vedonneet presidentti Obamaan (ja jopa uhanneet viedä maan hallituksen oikeuteen), jotta ACTA-materiaali saataisiin kansalaisjärjestöjen arvioitavaksi. Obama on kuitenkin tylysti jatkanut edeltäjänsä George W. Bushin salailulinjaa julistamalla neuvottelumateriaalin salaiseksi maan kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Hollywoodin ja RIAA:n lobbarit eivät Obaman mielestä siten selvästikään vaaranna kansallista turvallisuutta, kun taas EFF:n asianajajat tekevät sen.

Jos palveluntarjoajista tehdään ACTA:n kautta vastuullisia asiakkaidensa tekijänoikeusrikkomuksiin – mikä sinänsä olisi EU:n voimassaolevan tietoyhteiskuntadirektiivin vastaista – päätöksellä tulee olemaan todella kauaskantoisia seurauksia. Koska nettiasiakas voi tehdä tekijänoikeusrikkomuksia esimerkiksi suojatun VPN-yhteyden lävitse ilman että palveluntarjoajalla olisi mitään mahdollisuutta tietää niistä, saattaisivat palveluntarjoajat korvausvastuulta välttyäkseen joutua kieltämään asiakkailtaan esimerkiksi anonymisointipalvelujen ja erilaisia salauksia käyttävien vertaisverkko-ohjelmien käytön. Tämä sopisi varmasti erinomaisesti paitsi Hollywoodille ja IFPI:lle myös esimerkiksi Englannin ja Ranskan valvontahaluisille hallituksille, joten komissiolta ei välttämättä kannata odottaa suurtakaan vastarintaa amerikkalaisten agendalle.

Se, että demokratian, sananvapauden ja kulttuurin kannalta niin keskeisestä instituutiosta kuin Internetistä neuvotellaan amerikkalaisten lobbareiden sanelemalla agendalla, on tietenkin katastrofaalinen tilanne kaikille muille paitsi amerikkalaisille itselleen. EU:n komissio joutui kuukausi ennen Soulin kokousta tekemään lievää hätäjarrutusta ilmoittamalla amerikkalaisille, ettei se ehdi mitenkään käsitellä näiden nettiagendaa neljässä viikossa. Kuluneen kuukauden aikana komissio ei kuitenkaan millään tavoin yrittänyt ottaa europarlamenttia tai kansalaisjärjestöjä mukaan neuvotteluprosessiin. Sama on tilanne ollut Atlantin toisella puolella: kansalaiset ja kuluttajat on suljettu tiukasti prosessin ulkopuolelle.

Kyseessä on ilmiselvästi amerikkalaisten johtaman kansainvälisen tekijänoikeusteollisuuden ratkaisutaistelu sen käsistä karkaavan Internetin takaisin haltuun ottamiseksi voimatoimin. Tähän taisteluun panostetaan kaikki teollisuuden poliittinen vaikutusvalta ja lobbausvoima. Vastassa ovat Internetin vapautta vaativat voimat, jotka ovat vahvistumassa mm. poliittisen piraattiliikkeen nousun myötä. Jopa EU:n komissio myöntää tämän asetelman vuotaneessa muistiossaan puhuessaan "sensitiivisistä kysymyksistä, joissa vastakkain ovat sisällöntuottajat ja netin 'vapauden' kannattajat." Sana vapaus on muistiossa ympäröity paljonpuhuvasti lainausmerkeillä. 'Vapauden' kannattajiin lukeutuu myös itse europarlamentti, jonka ylivoimainen enemmistö liputti Telecoms-lakipaketin käsittelyssä netinkäyttäjien oikeusturvan ja yksityisyydensuojan puolesta. Se, että komissio antoi lopulta parlamentille periksi nettiyhteyden katkaisua edeltävän oikeuskäsittelyn vaatimuksessa, saattoikin olla pelkkä harhautus, koska komissio kenties laskelmoi voivansa hoitaa kolmesta poikki -järjestelmän Eurooppaan amerikkalaisten mallin mukaisesti palveluntarjoajien asiakassopimuksien kautta.

Mitä on sitten tehtävissä? Tilanteen koko karmeus on WikiLeaks-vuodon myötä vasta paljastunut piraateille ja muille nettiaktivisteille, eikä vastarinta ole tässä vaiheessa vielä ehtinyt organisoitua. Piratpartietin puheenjohtaja Rick Falkvinge listaa blogissaan kolme ruotsalaista vaatimusta, jotka voisivat kenties toimia ensi vaiheen vastarinnan malleina muissakin maissa:

* 1. Ruotsin on heti peruttava EU:n komissiolle antamansa neuvottelumandaatti, koska sekä neuvottelujen muoto että sisältö ovat mahdottomia hyväksyä.
* 2. EU:n komission on vetäydyttävä pois ACTA-neuvotteluista ja sen sijaan kunnioitettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteita, jotka pätevät myös netissä.
* 3. Jos kohta 2 koetaan poliittisesti vaikeaksi, ja jos ACTA-neuvotteluihin sisältyy myös asioita, joiden katsotaan olevan hyödyllisiä, komission on vaadittava, että sopimus ei tule millään tavalla koskemaan Internettiä eikä kansalaisten perusoikeuksia, joihin myös Internet kuuluu.