Kaveri Savonmualta läks hommii Afrikkaan ja otti koirasa mukkaa. Sielä ol helevetin paljo haisteltavvoo ja niinpä siinä sitten kävvii nii että koera hävis viitakkoo.
Äkkiä viitakossa koera huomas, että leoparti havittelloo siitä loonasta ja koera miettimään hetkeks, milleekä pirulla sitä nyt ihtesä pelastas.
Niimpä koeralla äkkäs: Se nappas jonnii vanahan luun muasta, kiäns seläkäsä leopartia kohti ja justiisa kun leoparti ol hyökkeemässä, koera sylykäs luun poes suustasa ja huus jotta: 'Huh huh, vuan olpa paskanmakune leoparti, onneks se on nyt syöty!'.
Leoparti kiitti onneesa, ettei ollu kerinny hypätä koeran kimppuu, ja lähti tiehesä.
Apinan perkele ol kuitennii puussa parahiks ja näki koko tappaukse.
Apina ajattel, et jos hän kärräyttää koeran valehtelemisesta, hän vois suaha leopartista ystävän, eikä tuo ennee kehtois yrittöö syyvä apinoo.
Apinan perkele män kertomaa leopartille, että koera se kusetti sitä.
No leoparti tietennii suuttu helevetisti ja huus apinalle jotta: 'Hyppee miun selekään nii piäset kahtommaan mitenkä höynäättäjälle käöp!'.
Koera näk leopartin juoksevan apina selässä ihtiää kohti. Sillo koera kiänti selekäsä ja huus isolla iänellä jotta: 'Missee se saatanan apina viipyy?!
Minähän lähetin sen hakemmaan uutta leopartia ainannii puol tuntii takaperj!
Näläkkäänkö tässä pittää kuolla?!'
Tarinan opetus:
Perseennuoleminen voep auttoo hetkeks, mutta taitava savolaenen paskanpuhuja selevii tilanteesta kun tilanteesta!