IRC-Galleria

tässä saunassa on erikoista tekniikkaa...

http://www.youtube.com/watch?v=8Enjz-SGnsI

Nyt se tuli sitten hankittua, josta jo kauan olen salaisesti haaveillut. Se pomppasi taas pintaan Gigantin mainoksesta ja pientä yllytystä vain, niin pakkohan se oli sieltä kotiin poimia.

Hiljaisesti surraa ja tekee voimarouvan työt, eli on möyhentänyt gazpachoa, vaivannut pullataikinan, pyöräyttänyt kakkutaikinen ja surauttanut smoothien ja on vasta vuorokauden vanha.

Mitoiltaan pieni, kyvyiltää iso, muotoilultaan ei tosin ole KitchenAid tai Kenwood, mutta hintalaatusuhteeltaan ylivoimainen! Gigantissa hinta 199 euroa - suosittelen!

Just tulin kotia Natacha Atlaksen konsertista. Konsertti oli ehkä parasta mitä rahalla voi saada. Homma toimi livenä ko kakkosnelonen talon seinässä!

Siinä laulun lomassa sai nauttia myös hienosta itämaisesta tanssista, jonka Natacha taitaa loistavasti. Jos olisin nainen niin harrastaisin varmuudella itämaista tanssia Tartsun kanssa samalla kurssilla.

Taustalaulaja Ayak Thiik, oli myös loistava, hurjan kokoinen amatsoonityttö verrattuna pikkuiseen Natachaan, just semmonen iso musta nainen mistä tykkään ja mikä ääni. Hunajaa!

Konsertti voittaa kevyesti myös Mari Boinen konsertin samassa paikkaa pari vuotta aikaisemmin, eikä Cesaria Evorakaan ole tavoittanut yhtä huimaa menoa.

Natacha kirjoitti mulle levynkanteen nimeni sekä sydämmen ja oman nimensä, ihquu!!

Konsertista 10+

Natacha Atlas http://www.natachaatlas.net Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Natacha_Atlas
Ayak Thiik: http://www.ayakmusic.com/ Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Ayak_Ring_Thiik

Suuri idolini, jota en ole nähnyt vielä livenä tulee Huvilatelttaan konsertoimaan 3.9.2006. Eli kyseessä Natacha Atlas, joka on n. 10 vuotta sitten edellisen kerran ollut Helsingissä. Kaustisilla on tainnut käydä muutama vuosi sitten. Ostin lipun tietysti välittömästi.

Aiwan mahtawaa!

PS. ai niin lippuja myy lippupiste.fi, mikäli konsertti kiinnostaa.

Huomenna aamulla alkaa sitten paluumatka "lomalta" kohti etelää ainakin Kuopion hellun kautta kiertäen. Lapin reissu on ollut mukava, on ilmoja pidelly ja paljon on sukulaisia saanu tavata, eniten varmaan 10 vuoteen ja uudella ihqulla MacBookillakin saanu naputtaa, jonka lähetti toi tänne pohjolan perukoille.

Tänään oli hurjan tapahtumarikas päivä, on satanut vettä nyt illalla ja oli jopa se uutiskynnyksen ylittänyt piiritystilanne ihan mummin naapurissa. Itse näin yhden poliisiauton kun tilanne oli jo ohi! Enemmänki tietysti olis voinu tilanteesta saada nauttia, jotku onnelliset kun oli kuulleet jopa ammuntaa.

Nähdyt nähtävyydet ja muut maininnan arvoiset paikat:

Luppio-vaara Övertorneålla
Aavasaksa
Everstin luola Juoksengissa
Tuomaantupa Juoksengissa
Jaipaljukka Pellossa
Konttaköngäs Pellossa
Vihreäpysäkki Pellossa
Kattilakoski, Niskanpää (Övertorneå)
Ylitornion markkinat
Ica, Matarenki
Lohijärvi

Minun sydän on Lapissa!

Kylläpä on mukava ollu olla täälä kotiseuvula jo pitkään näin keskelä kessää. Tulin tänne heti juhannuksen jälkheen ja varhmaan ens viikola lähen valuhmaan kohti etelää. On tullu normaalisti oltua täälä vasta aikasinthaan heinäkuun lopula ko valosat yöt ei ole ennää niin valosia, mutta nyt valoa on riittäny kunnola. Miehän en piä verhoja kiini ollenkhaan öisin vaan nukun keskiyön auringon valossa ja herrään reiphaana aina aamula. Nytki on tullu herättyä kaheksan aikhaan aivan ittestään. Ilmatki on suosinu lomalaista aivan täysilä, ei ole paljoa vettä ripsonu tällä reisula.

Olen kierrelly länsirajan nähtävyyetki taas läpi aina Pelloa myöten. Tänä vuona tuli käytyä Jaipaljukallaki ja sepä oliki hieno. Vähän risuja voi antaa Everstin piilon opasteista ko tuli käveltyä viis kilsaa turhhaan mettässä ko lähempääki olis päässy. No onneksi ei ollu sääskiä, mutta kärpäsiä riitti sitte sitäki enempi. En tajua kyllä miten niitä sielä mettässä oli niin älyttömästi.

Nyt sain taas ostettua Ruottista minun suosikkikahvia eli Zoegan semmosta extra tummaa paahtoa, siinä se on hyvvää kahvia, ei maistu Suomen perussumpit ennää sen jälkheen milthään. Pittää vissiin vielä käyä joku päivä ostamassa niitten nakkejaki ko ne on niin hyviä, eli niitä pitkiä semmosia joita Ikeassaki saapi syä. Täytyy kyllä ihmetellä tuota Matarenkin Icaa ko sielä on niin hyvä valikoima kaikenlaista semmosta erikoista mitä ei taho löytää ees Helsingin marketeista. Nyt mie olen ostanu mm. valkotryffeliöljyä ja vatelmaviinietikkaa (jossa ei ole sokeria), no noita saattaa saaha kyllä ihan Prismastaki, mutta on sielä semmostaki mitä ei saa.

Mie rakastan ajaa autolla kesäöinä.

Olen ilmeisen harvinainen tapaus, koska olen jättänyt alkoholin pois elämästäni lähes kokonaan. En ole täysin absolutisti, koska joskus saatan maistaa jonkin juoman makua, juoda pienen määrän viiniä jossain hienossa ruokailutilaisuudessa tai joskus harvoin jopa juoda jonkin erikoisoluen tai muun matala-alkoholisen juoman. Käytännössä näitä tapauksia on vuositasolla 0-5 kappaletta ollut jo useiden vuosien ajan. Kännissä tai oikein humalassakaan en ole ollut vuosiin.

Ensimmäisen kerran join viinaa 17-vuotiaana kuukautta ennen täysi-ikäisyyttäni ja loppuillasta huusin apua viemäriverkostoon ja koin krapulan "ihanuuden". Täysi-ikäisenä puolen vuoden aikana yleensä torstaisin baarissa käydessä join muutaman drinksun, mutta hurjia kännejä ei sillä saatu aikaiseksi. Yhden kerran koulujen välisessä "sumusuunnistuksessa" tuli sentään otettua överit. Opiskelujen jälkeen juominen harventui vielä entisestään, koska olen niin mukavuuden haluinen, että halusin päästä baarista kotia kätevästi omalla autolla. Lopulta 1993-1994 aikoihin alkoholin käyttö alkoi rajoittumaan kertaan vuodessa, eli juhannukseen. Muutamana juhannuksena tulikin sitten otettua oikein kunnolla, että aamulla ei enää tehnyt vuoteen juoda tippaakaan. Jo 90-luvun loppupuolella olivat myös juhannuskännit jääneet vain muistoiksi. Helsingissä olen asunut nyt yli 10 vuotta ja olen kaksi kertaa ollut täällä baarissa hieman nousuhumalassa, mutta selvinnyt jo ennen illan loppua. Kannattaa huomata, että esim. 1996 kesällä ja syksyllä kävin ulkona vähintään kolmena iltana viikossa tai useammin ja kertaakaan niistä en juonut alkoholia.

En mielestäni tarvitse viinaa mihinkään, se ei tuo minulle minkäänlaista autuutta, en tarvi sitä rohkeuden keräämiseen, en pidä siitä että en hallitse liikeitäni täydellisesti humalassa, en kestä sitä olotilaa mikä alkoholin nauttimisesta seuraa vaikka olisi lieväkin. Haluan pistää sen rahan mielummin johonkin muuhun asiaan kuin vetää kurkusta alas, tosin en juo vaikka viinaa olisi ilmaiseksikin tarjolla. Viinattomuuteeni ei ole siis mitään uskonnollista, terveydellistä tai taloudellista estettä. Se on vain oma valintani, eikä se onneksi rajoita elämääni mitenkään vaan jopa vapauttaa ja olen ylpeä valinnastani. Usein multa kysytään miten kestän olla baarissa selvinpäin ja vastaukseni on että kaikkeen tottuu ja osavaan on totuttanut itsensä olemaan aina kännissä baarissa. Onnekseni kaverit joiden kanssa baarissa olen käynyt ovat käytännössä erittäin kohtuukäyttäjiä, enkä edes aina pysty huomaamaan ovatko he humalassa.

Olen joutunut kärsinyt myös läheisten ihmisten liiallisesta alkoholin käytöstä. Inhoan sitä tilannetta kun ihminen ei ole enää se sama mikä se on selvinpäin, inhoan niitä usein niin typeriä juttuja, asioiden toistoa, mukamas hauskuutta, äänekkyyttä, kaaosta, typerää käytöstä, sitä vanhan viinan hajua, oksennuksen ääntä, oksennuksen hajua jne. Mutta eniten pelkään läheisteni terveyden puolesta kun toikkaroivat kännissä. Itse olen todistanut useita läheltä piti tilanteita, jotka olisivat voineet olla todella kohtalokkaita. Minua harmittaisi todella mikäli heille tapahtuisi jotain ikävää kännissä ja ilmeisesti minua harmittaisi jopa enemmän kuin itse kärsijää olipa seuraus mikä tahansa kun olen aiheesta henkilöiden kanssa keskustellut - no asia tulee ajankohtaiseksi vasta jos jotain ikävää tapahtuu. Ikäviä asioitahan tapahtuu usein humalaisille ja silloin ei edes tapaturmavakuutukset korvaa senttiäkään.

Usein myös suhteen tai muita ongelmia aletaan käymään läpi humalassa ja siitä ei käytännössä tule mitään vaan ongelma voi jopa suurentua, eikä ole mitään hyötyä koska pahimmillaan seuraavana aamuna toinen osapuoli ei muista "älykkäästä" keskustelusta enää mitään. Minulla on liikaa kokemuksia oman kumppanini känneistä, ja se käytös loukkaa minua. Olen usein toiminut myös holhoajana ja huolentijana kun känniset eivät ole enää pystyneet huolehtimaan itsestään tai toisistaan kun vähintään alitajuisesti tietävät että kyllä täällä yksi sentään varmistaa homman. En myöskään ymmärrä, että jo reilusti täysi-ikäiset ihmiset eivät osaa rajoittaa juomistaan "hyvään humalaan" vaan mennään usein reilusti kännin puolelle. Olen sellaisessa tilanteessa nykyään käytännössä jostain syystä paniikissa, toivoisin pääseväni pois tilanteesta keinolla millä hyvänsä, mutta se ei ole valitettavasti aina mahdollista. Pyrin välttämään tilanteita kaikin tavoin, eli en halua nähdä rakkaimpaani liiallisessa kännissä missään tilanteessa tai joutua itse kärsimään humalaisen käytöksestä. Ihmettelen onko se känni todella kännääjälle kaiken sen arvoista jo pelkästään seuraavan päivän olotilan huomioon ottamalla?!

Omien kavereiden ja kumppanieni historiasta löytyy mm. seuraavia viinan aiheuttamia juttuja: yksi on raiskattu kaatokännissä, tasaisella asfaltilla kaatuminen ja pysyvä arpi otsassa, kaatuminen rantakalliolla ja liukuminen mereen nenä ruhjeilla (tässä oli onnea että taju ei mennyt koska se olisi voinut olla kohtalokasta koska ketään muita ei ollut näkemässä tapausta), tippuminen laivan portaikossa ja siitä tulleita useita murtumia ja pysyvä haitta, kadonnut puhelin, eksyminen omassa tutussa kaupunginosassa yli -20 asteen pakkasessa keskellä yötä, useita riitoja, väkivaltaisuutta, ruhjeita, tiedottomuutta (jossa henkilö ei tiedä mistään mitään eikä osaa enää edes puhua, mutta jalat vielä toimii), festarikeikka mitä on lähtenyt katsomaan eikä muista esityksestä mitään, varattomuus kun suurin osa rahoista meni viinaan.

Onnekseni lapsuudessani en joutunut kärsimään viinasta, isä jos otti joskus niin todella kohtuullisesti ettei sitä edes voinut huomata käytöksestä. Valitettavasti lähisuvussa oli myös perhe, jossa alkoholi oli sen hajoittava tekijä, mutta ehkä siksi halveksin alkoholia kuten nyt teen. Olen nähnyt mitä pahaa se voi saada aikaan, kokonaisuutena olen nähnyt sen tuovan enemmän kielteisiä asioita kuin positiivisia. Valitettavan usein ne jotka ovat kärsineet lapsena alkoholia käyttävän vanhemman tai vanhempien tekemisistä jatkavat samaa rataa omassa elämässään vaikka ovat nähneet mitä se viina saa pahimmillaan aikaiseksi. Kunpa ihmisillä olisi rohkeutta elää elämäänsä ilman viinaa sellaisena kuin se on, niin maailma voisi olla taas vähän parempi paikka.

How can I be sure?
In a world that's constantly changing
How can I be sure?
Where I stand with you

Whenever I
Whenever I am away from you
I wanna die
'Cause you know I wanna stay with you

How do I know?
Maybe you're trying to use me
Flying too high can confuse me
Touch me, but don't take me down

Whenever I
Whenever I am away from you
My alibi is telling people
I don't care for you

Maybe I'm just hanging round
With my head up, upside down
It's a pity for you
I can't seem to find somebody new that's as
Wonderful baby as you

How can I be sure?
I really, really, really, wanna know
Really, really, wanna know , yeah

Also whether
Whether or not we're together
Together will seem that much better
I love you, I love you forever
You know where I can be found

How can I be sure?
In a world that's constantly changing
How can I be sure
I'll be sure with you?

Esittäjä: Dusty Springfield
Video: http://www.youtube.com/watch?v=pHcoBvOz2nQ
© Felix Cavaliere / Edward Brigati Jnr