IRC-Galleria

En mä osaa muuta olla,
vaikka yrittäisin kuinka
ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi
muuttuu vaikka tahtoisin
niin paljon.
Kai mun on elettävä tämän
kanssa,
joka peilikuvasta katsoo
mua takaisin.
oon sekaisin eksynyt
väsynyt miettii mun
tekoja, mussa on aivan
liian paljon vikoja.

<\3 Sun silmäs loistaa kuin taivaan tähdet
En voisi kuvitella että huomenna luotani pois lähdet.
Lupaan miettii sua joka ilta kun tsiigaan meijän tähtee,
sitä joka ikuisesti mulle loistaa,eikä sydämmestäni voi lähtee.
jos vain voitais mennä takas ajassa,
tehtäis monii juttui samalla tavalla,
koettais hyvät hetket uudestaa,
kulta sua en tuu koskaa unohtaa.
sä toit valoo mun elämää ja voimaa jaksaa jokaiseen päivään.
Haluisinn aina olla sun vieressä, ja sä tuut olee aina mun mielessä.
rakastan sua,ei sitä täällä muuta mikää,
sinä ja sun tähtisilmäs rakkaudella minä.

huomenna sä saat levätä rauhassa poco rakas. <3

Oisin voinu parantaa tavat keskittyy suhun,
En kestä, kun kaikki kipu kohdistuu muhun.
En pysty antaa sulle kuuta taivaalta,
Ei oo ketää kenenkaa astuisin laivaa.
Jatkaisin matkaa jos pääsisin irti kahleist,
Pääsisin pois ajoista vaikeist.
En jaksa pitää kiinni kynttilä on jo palanu loppuu,
Onks tää sitä elämää mihin pitää vaa tottuu?
jos vaan voitais mennä takas ajassa,
tehtäis kaikki eritavalla.
Niinku peili tippuu maahan sydän hajos sirpaleiks,
Kaikki raskasta kyyneleet muuttuu kristalleiks,
Kai mun pitää alkaa sirpaleita keräämää,
mut haluun toivottaa sulle onnellista elämää.

Jo liian pitkä alamäki saattaa epätoivoon ajaa
Ei muka syytä elää vaik elämänkaari vajaa
Luovuttaa ei saa, pakko tavotella taivast
Oot vääräs sanoessas, et sääli on sairast
Vaik kaikki kaatuu niskaa, kaiken voi fiksaa
Riskit otetaa, mahdollisuuksii ei saa missaa
Mä tappelen vastaan, kunnes kaadun maahan
Tavoitteiden eteen raadan ja aion ne myös saada
Mitä haluun ja pelkään kulkee käsi kädessä
Onni siin edessä, kuolema heti vanavedessä
Ei tietoo tulevasta, panostan tähän hetkee
Ei tietoo tulevasti, mut tavote on selkee

Kaikki sillon ennen oli kuin kaunista satua
Tarinaa lumottua, menneisyyttä aion katua
Jos sut takaisin saisin en sua enää sanoillani satuttas
Pois lähti, vois vaan luulla et sua alko kaduttaan
Et halunnutkaan elämääsi elää mun kanssa
Ilman sua on yksinäinen kulkuri hukassa
Joskus joku tuo sut mieleen, sun jokanen sanas on muistoihini tatuoitunut
Muistan kauniin hymys, se tarttu mun mieleen
Jos toivomuksen saisin, haluisin sut mun viereen
Koko elämämme voitais alottaa alusta
Mutta enhän mistään saa ees sitä yhtä toivomusta
Silti joka päivä rukoilen, et saisin takas sut
Etkö ymmärrä, että mä oon suhun rakastunu
Kun en tajua, ettet oo todellista enää
Enää et mun vierestä herää, enää mun unelmissa elät

Sitä sanotaan:
Mennyttä ei takaisin voi saada,
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan.
Jos sulla kerran on joku, josta oikeesti välität,
Niin pidä siitä kiinni.

en tiedä pelkäänkö rakkautta vai ikävää
tunnenko vihaa tai ees sitäkään,
voinko hyvin vai pystynkö ees jatkaa elämää,
miks en enää pärjää,
tunne omal sydämmelläni mitää,
mihin katos mun välittämisen aarteet,
mihin jäine mun kaikki hyvät hetket
mihin jäi se minkä piti olla ikuista nää kaikki vuodet,
ikuisuuden odotin sua mun luokse,
mihin katos toi mun tunne,
joka toinen päivä mietin olisko helpompaa vaa jättää tää kaikki taakse,
jatkaa elämää jossai muual tuol kaukan pilvis,
ei must saa onnellist,
vaiks sitä paljo yritetään,
kiitos kaikest,
sydämmeni nyt yksin jää.

Mikä loppupeleissä on tärkeetä
Millä lopulta on ees väliä
Onko ne ystävät? en ymmärrä
Luota itsees, se on ainoo joka ei häviä
Mut sen tiedän, et sä oot mulle se ainoo ja tärkein

Niin paljon pystyy ihminen muuttamaan,
voin sanoo tän sulle valehtelematta,
oot säälittävä ja hanki ittelles elämä.
Voit uskotella muille mitä ikinä haluutkaan,
mut ne jotka uskoo tollast pellee,
ei nää muutaku ulkokuoren,
sisält iha eri ihmine kun ulkoo.

miten näin nopeesti tultii tien päähän
kui mentiin siihe risteyksee kahen eri tien
tää oli se rakkaustarina jost kaikille kerrottii
tarina, jota ees kuolema voinu lopettaa
eihän mikään sitä tarinaa oo vielkää lopettanu
siit vaa tuli synkkä, sateine ja lopahtanu
on satanu jo tarpeeks, sais jo loppuu
mut muista kukaa ei yksin saa sellast sadet aikaa
nyt sydän kahlittuna kadun sitä etten
sulle koskaan sanonu et oli paha olla
haluun irti kahleet, haluun uida pintaan
jossai siel o portti sateen taa, minkä
takan on enää pelkkää toivoo
mut täl hetkel pakko kai yrittää,
sut unohtaa kokonaa, pakko yrittää,
mut onnistuuko mokoma?
ei varmaan eihä timantit voi kuluu, eihä
siltaa takan voi polttaa tai muute tippuu
no tärkeint on vaa et oot onnellinen
anteeks et mä tyrin tän mut niin tyrit säkin