IRC-Galleria

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa,
tavoitellen sitä pientä palasta taivaan
Ei koskaan matalaa aitaa,
alko tuntuu et hautaakin samalla kaivaa
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa
Ajoin itseni nurkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani
Tottunu oleen vahvin aina kaikist,
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
Oli hetkii kun en mistään mitään tajunnu enää
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas,
ilman apuu en ois tääl enää ehkä ollenkaan