- (mies ) Ostin sulle
kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin
että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan
vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten.
Ostamisen ilosta. Luulekko
saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun
olet sanonut etten mä
koskaan osta kukkia ja kun
ne sattui eteen ja oli
halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi
yhtään niinkuin sijoitaa
meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä
suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on
tuoda kukkia kun sä suutut
niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on
ihania, mutta miksi sä ostit
niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että
mä ostin kukkia. Voin viedä
ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania.
Ihmetyttää vaan miksi sä
ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää
kukkia sitten jos niistä
nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa
mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi
ihmeessä sä sitten et
yleensä osta mulle kukkia?
- Ainoastaan silloin kun
tekee mieli tai on
tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain
silloin kun tekee mieli.
- Ei mun tee aina mieli.
Ja just nyt ei tosiaan tee
mieli. Ostin vaan kukkia. En
mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän
vastata?
- Tulee vaan sellainen olo
nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas.
Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies.
Huudat koko ajan ja
ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just
kotiin. Väsyttää ja on ollut
pitkä päivä. Ja mä ostin
vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia.
Ne on romanttinen ele ja
normaalisti mies haluaa
huomioida naisen tarpeet
ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin
selvitää!
- Miksi sä taas huudat?
Niin, mut kun sä et osta
kukkia ilman että on joku
juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt.
Annetaan noiden kukkien olla
nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta
sisään kukka puskan kanssa
ja sitten kysyt onko jotain
ruokaa. Luuletko että mä
olen täällä sua varten
palvelemassa ja
pyllistelemässä heti jos sä
tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen
takia. Ja ainahan sä teet
ruokaa. Äläkä sä huuda koko
aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista
tunteitani koskaan!! Ja
kauanko meni että tuon
huomasit että mä teen aina
ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et
puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua
kun aina asia kääntyy väärin
päin.
- Ei ne mitään väärin päin
käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en
tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta,
kun et halua tuoda edes
kukkia.
Seuraa viiden minuutin
hiljaisuus. Keittiöstä
kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi
ihmeessä sun pitää heti
kotiin tullessa avata
kaljapullo. Mitä nyt on
tapahtunut kun toit kukkia
ja heti alat ryypätä!?!
:D