IRC-Galleria

Ensilumen saapuessa tyttö ikkunassa hymyili ja katseli/
Miten lumihiutaleet maan kasteli/
Poika tarttui tyttöö kädestä ja katsoi silmiin/
Tyttö kirkkain silmin taas katseli pilviin/
Oli tytön syntymäpäivä ja ilma niin kaunis/
Siitä mielellään vaikka koko päivän nauttis/
Mut poika kertoo että sil on tytölle yllätys/
Tästä lahjasta tyttö aivan varmaan yllättys/
Poika lähti pihalle jo starttaamaan autoo/
Tyttö empi "mitähän se jätkä oikein hautoo"/

Sit tyttö meni istumaan repsikan paikalle/
Nopeasti turvavyöt kiinni laittaa se/
Kun huomaa miten ensilumi on jäätynyt/
Tienpintaan kiiltävänä päätynyt/
Sitten poika painaa kaasua ja lähtee kohti/
Kultasepänliikettä mut se tyttö pohtii/
Kun ei tiedä vielä mitä poika oikein antaa/
Eikä osaa aavistaakkaan rakkauden hintaa/
Tyttö silmät kiiltävänä katsoo maantien pintaa/
Hiljaa henkee vetäisee ja koittaa omaa rintaa/
Tuntee miten sydän kovempaa tavallist hakkaa/
Silti iloisin mielin he jatkavat matkaa/
Poika hymyilee ja silittää tytön päätä/
Samalla kun renkaat pyörii ylikierroksia jäällä/

Kunnes yllättäen tulee vastaan väistämätön mutka/
Jarrut ei pelaa nyt tyttö alkaa huutaa/
Ei siinä tilanteessa pysty mitään miettiin/
Kun satalasissa ja auto lähtee heittelehtiin/
Auto törmää tienviittaan ja rysähtää penkkaan/
Ne luuli et kaikki on ohi kunnes tulee rekka/
Samaan mutkaan eikä sekään pysty jarruttaan/
Nyt jo poikakin alkaa hädissänsä huutaan/
Hän katsoo tyttöä vielä viimeisen kerran/
Ja sanoo tytölle "aikaa on vielä hetken verran/
Mä rakastan sua ei pelätä kuolemaa/
Ei oo aika meidän lähtee nyt eikä vielä huomena/
On tuonela meistä niin kaukana pysy vahvana/
Kätesi risti ja rukoile vaan parasta/
Rakkauden ja hengen menetys on aivan liian varhasta/
On mahdotonta luopua rakkaudesta parhaasta"/

Mutta rekka ei odota vaan tööttäys kuuluu/
Tyttö itkee ja auton lasit huurtuu/
Poika yrittää hädissänsä auton ovee avata/
Mutta aika loppuu ja rekka luisuu auton takana/
Kuuluu suuri törmäys ja silloin kaikki sammui/
Niin suuressa vauhdissa selvitä ei voi/
Rekkakuski kuoli ja auto kaatui maantielle/
lopulta ambulanssikuskit löysi verisen miehen/
Penkasta autosta rekka-auton alta/
Poika oli huonossa kunnos tilanne näytti pahalta/
Mutta pari viikkoo eteenpäin ja hän teholta heräs/
Katsoi ympärilleen että missä tyttö lepäs/

Hoitaja selitti jotain erityistarkkailemisesta/
Ja tytön pienen pääkallon murskautumisesta/
Aivoverenvuodosta ja halvaantumisesta/
Sekä maksasta puhjenneesta/
Poika voinut ei käsittää että mitä tapahtui/
Kunnes häneen mieleensä taas muistui/
Iso kolari jossa rekka ajoi päälle/
Kun oli ajanut liian kovaa tien jäälle/
Poika purskahti lohduttomaan itkuun/
Kyynel toisensa jälkeen silmäst tippuu/
Hän painoi päänsä tyynyyn takaisin/
Ja toivoi että tuohon hetkeen vielä palaisi/

Parin viikon jälkeen Poika pääsi kotiin sairaalasta/
Mutta tiesi ettei tyttö ole häntä vastassa/
Hän tallusti lumisessa säässä yksin kotiin/
Kylmissänsä yksin talvee vastaan soti/
Kun hän pääsi kotiin hän otti esiin kynän/
Sekä paperia ja myöskin kännykän/
Hän puhelimen käteen otti ja soitti/
Sairaalaan kysyäkseen että mikä tytön vointi/
Mutta suru-uutisen hän kuuli puhelimessa/
Että hänen tyttönsä makaa nyt 00-kerroksessa/
Nuori tyttö ikää vasta kuusitoista/
Maailman julmuutta nyt kirosi ja huusi poika/
Kunnes paikalleen juuttui ja kännykän tiputti/
Nyt elämisellä itseään vaan kidutti/
Hän lähti kotoa kävelemään kohti siltaa/
Kohti mutkaa jossa huudettiin kilpaa/
Jossa viimeisen kerran tytön äänen kuuli/
Jossa tytön hengissä selviävän luuli/
Nyt poika katsoo ylös ja hymyilee taivaalle/
Lupaa että tulee tytön luokse taivaaseen/
"Lupasinhan olla ikuisesti sun luona"/
Tuona hetkenä poika huomaa/
Kuinka sillan alle tunneliin iso rekka kiitää/
Poika ristii kädet ja elämästään kiittää/
"Lupasinhan että vielä joskus tulen luokses/
Se aika on nyt mä teen mitä vain sun vuokses"/
Tippuu vika kyynel "nyt on sun luokses matka"/
Eikä kumpikaan heistä jäänyt elämäänsä jatkaan.../

"Muista että onnettomuuksia voi sattua jokaiselle...
Niin hyville kun huonoillekkin ihmisille...
Ei onnettomuudet oo ihmisistä kiinni aina...
Se on vaan karu totuus ettei ikinä voi tietää tosiaan mitä tulee tapahtuun..."