Tänään en mennyt kouluun koska ei huvittanu ja perjaattees en olis ollut paljoo koulussa tänään kun myöhästyin junasta ekaks ja sit viel kävi mieles et se matka on aika pitkä. Mulla oli mukavaa Hyvinkäällä ja toivon vain koko ajan ettei tarvitsisi lähte pois sieltä pandan luota. Mä en oikeesti tiedä pystyisinkö jatkaa elämäistäni vai en, mut en rupee nyt miettii asia kun kaikki menee hyvin. Onneks ihan sama mitä mulle käy niin mulla on aina Kaffe, Hetu, Anita mun vieressäni. Mä tiedän nyt et miten jatkan ainakin omaa elämääni ja suunittelen sen osittain omaksi parhaakseni, mut totta kai otan huomioon Pandan asiat. Moni on sanonut mulle "Kata muista miettiä välillä itteeskin, äläkä koko ajan muita". Sen tiedän et oon aika varma siitä nyt et mitä teen ja miten jatkan elämääni Pandan kanssa, nyt meil on vaikeeta mut ei enää kauvaa niin asiat helpottuu. Mä en tietenkään nyt kunnolla selvii omistani, mut yritän samalla tukee muita tärkeitä ja sen tiedän mistä asiasta muka minä ja Kaffe ei olla selvitty? Mä kestin pahimman ajan myös silloin kun olin viis viikkoo Thaimaassa puhuin Pandankaa 20 min päiväs puhelimes, se oli todella tuskainen reissu. Me selvettiin tosta hyvin miks ei selvittäis tästä mikä on nyt edessämme. Sanon vaan et oon todella onnellinen ja rakastunut täl hetkellä ja tulee kestää aika pitkään.