huh.
nyt se on takana.
kävi meinaa pikkasen vaikeeks yli yheksäntunnin työpäivä.
mä yleensä nukun sen verran !
nyt istun taas kotona oman rakkaan koneen edessä <3
mut tajusin, et mun elämässä ei oo sisältöö
tiettekste sen tuntee ?
et ei vaa tunnu niinku silt et mikää natsais.
siis ei sillee angsti mieles, vaan niinku sillee.. no kyl te tiedätte.
okei. mä käyn töissä. nään kavereit sillon tällön.
mut millää ei oo tarkotusta.
helpompaa se oli ennen ku oli paras kaveri, et sen kaa sai vaa olla vaikka joka päivä
vaikka ei tekiskää mitää, olis vaa.
nyt istun vaa himas töitten jälkee, yksin.
tätä tää niinku on joka viikko.
tylsää.
ja anteeks nyt tää, mut puolet niistki, keit tulee mun synttäreille, ni onks ne ees mun kavereita ?
kelasin vaa töis tänää, et mitä jos pitäisinki sellaset synttärit et sinne tulis vaa kaikist lähimmät.
ei ainakaa tulis tappeluita, mitää ei pöllittäis ja tuskin mitää menis rikkikää.
pistetään harkintaan