IRC-Galleria

Mulla on äärimmäisen hauska olo, koska mun elämältä putosi pohja viime vuonna, ja tässä kolmen päivän sisällä se hatara lattiakin meni. Toisin ilmaistuna, hypin täydellisesti en minkään päällä, olo on epätodellinen ja hailakka, millään ei ole mitään väliä eikä mikään oikeasti merkitse mitään, koska kaikki meni jo.
Mun seinät putoilee tyhjyyteen ja mä istun huoneessani ja mä en edes enää ajattele, että tuolla muuallakin on jotain, tää on kaikki ja mä olen tyytyväinen siihen, että elän täällä neljän seinän sisällä, koska ulkopuolella on vaan pettymys pettymyksen perään.

Mä en jaksa, ja nyt mä oon todellakin lopettanut yrittämisen. Mun ei tarvinnut tehdä tietoista päätöstä, se vain tapahtui. Nyt on näin. Mua ei kiinnosta mikään.
Ei yhtään mikään.
Haamukutina jatkuu, jotkut asiat TUNTUVAT tärkeiltä, vaikkei niistä mikään kosketa sisään saakka.

// ennen se oli niin, että vain saavutetut asiat hajosivat käsiin. Nyt se on jo niin nopeaa, että mun ei tarvitse kuin kurottaa jotain asiaa kohti niin se sortuu tomuksi ja mä jään huitomaan aluetta, jossa se oli.